Urin kuninkaallinen peli
Urin kuninkaallinen peli (tai 20 ruudun peli) on yksi maailman vanhimmista tunnetuista lautapeleistä senetin ja mehetin ohella. Varhaisimmat löydetyt kopiot ulottuvat 4600 vuoden taakse Mesopotamiaan, mutta se on ollut suosittu laajalla alueella. Peli on kahden pelaajan kilpajuoksu, jossa pelaajan on tarkoitus saada omat nappulansa pelilaudalta pois ennen vastustajaa. Lautapelin pelaamiseen on usein liittynyt uhkapelaamista ja vedonlyöntiä.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Peli ennen ajanlaskun alkua
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lautapelit olivat suosittua ajanvietettä Mesopotamiassa. Urin kuninkaallinen peli on alkujaan peräisin Mesopotamiasta ja varhaisimmat pelistä löydetyt kopiot ajoittuvat 4600 vuoden taakse ajalle 2400–2600 eaa.[1]
Peliä on pelattu laajalti Lähi-idän alueella, aina Kreetalta ja Egyptistä Assyriaan ja Intiaan asti.[1][2] Peli on ollut suosittu kaikissa yhteiskuntaluokissa. Arvellaan, että Backgammon korvasi pelin suosiossa noin 2000 vuotta sitten, jonka vuoksi Urin kuninkaallinen peli unohtui. Pelin variaation pelaamista on kuitenkin jatkettu näihin päiviin asti Israelissa, intianjuutalaisten keskuudessa.[1]
Tilanne nykyään
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alkujaan pelin säännöt olivat tuntemattomia länsimaissa satoja vuosia. British Museumin Irving Finkel löysi peliin säännöt ja käänsi ne 177 eaa. laaditusta nuolenpääkirjoituksesta. Peli tunnetaan myös englanninkieliseltä nimeltään Royal Game of Ur.[1]
Moderni uudelleenlöytö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Brittiläinen arkeologi Sir Leonard Woolley löysi viisi Urin pelilaudan kopiota kaivaessaan Urin kuninkaallista hautausmaata vuosina 1922–1934.[3][4] Koska peli löydettiin ensimmäisenä Urin kuninkaalliselta hautausmaalta, se tunnettiin nimellä "Urinin kuninkaallinen peli", mutta myöhemmin arkeologit ovat löytäneet muita pelilaudan kopioita eri puolilta Lähi-itää.[5] Woolleyn löytämät laudat ajoittuvat noin vuosiin 2600–2400 eaa.[6]
Kaikki viisi lautaa olivat tyypiltään identtisiä, mutta ne oli valmistettu eri materiaaleista ja koristeltu eri tavoin.[3][4] Woolley julkaisi itse luomansa jäljitelmäkuvat kahdesta näistä laudoista vuonna 1949 ilmestyneessä kirjassaan The First Phases.[3][4] Yksi näistä on suhteellisen yksinkertainen setti, jossa tausta koostuu puupintaan asetetuista bitumista tehdyistä simpukkalevyistä, joissa on siniset tai punaiset keskiosat.[3][4] Toinen on hienostuneempi versio, joka on täysin päällystetty simpukkalevyillä, punaisella kalkkikivellä ja lapislatsulilla koristeltuna.[3][4] Muut pelilaudat on usein kaiverrettu eläinkuvioin.[1][3][4]
Pelin säännöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Irving Finkelin käännös ja tulkinta säännöistä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kullakin pelaajalla on viisi nappulaa (Urissa kuitenkin 7) ja voittaja on se, joka saa nappulansa ensin pois laudalta. Liikkuminen pelissä tapahtuu heittämällä kaiverrettuja luita, joista kehittyi myöhemmin nopat tai pyramidin mallisia noppia.[1]
Pelaaja liikuttaa valitsemaansa kiveä noppien osoittaman lukumäärän eteenpäin. Mikäli hän menee toisen pelaajan nappulan kanssa samaan ruutuun, joutuu toinen pelaaja poistamaan nappulansa ja aloittamaan alusta. Mikäli pelaaja päättää siirtonsa merkittyyn ruutuun, saa hän heti uuden vuoron. Keskellä lautaa oleva merkitty ruutu on suojassa, eikä siihen voi tulla niin kauan kun siinä on pelinappula.
Pelaaja valitsee mitä nappuloistaan liikuttaa eteenpäin. Sinisellä merkityt alueet ovat pelaajan omia ja niille ei vastustaja voi tulla. Niin ollen ne ovat turvassa nappulan poistamiselta.
Muut mahdolliset tavat pelata
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pelin ruutuihin ja pelitapohin on liitetty paljon enteitä. Tietyt ruudut ovat tehneet pelaajasta vahvan kuin leijona, kun taas jotkin ovat tuoneet hyvää onnea oluen kanssa.[1]
Tunnettuja pelin pelaajia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Peli on löydetty faarao Tutankhamonin haudasta.
Peliä on nykypelaajista muun muassa pelannut venäläinen shakkimestari Garri Kasparov Finkeliltä saamallaan kopiolla.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j William Green: 2008 Summer Journey - TIME Time. 19.6.2008. Viitattu 5.12.2020. (englanti)
- ↑ Royal Tombs of Ur www.mesopotamia.co.uk. Viitattu 5.12.2020.
- ↑ a b c d e f Bell, Robert Charles: Board and table games from many civilizations (Revised ed.) (1979) [1960]. New York: Dover Publications.. Viitattu 18.12.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Jack Botermans, Edgar Loy Fankbonner: The book of games: strategy, tactics & history. New York: Sterling, 2008. ocm86069181 ISBN 978-1-4027-4221-7 Teoksen verkkoversio (viitattu 18.12.2024).
- ↑ Tristan Donovan: It's all a game: the history of board games from Monopoly to settlers of Catan. New York: Thomas Dunne Books, 2017. ISBN 978-1-250-08272-5
- ↑ game-board | British Museum The British Museum. Arkistoitu 5.10.2024. Viitattu 18.12.2024. (englanniksi)