Urho Perkko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Urho Perkko, sukunimi vuoteen 1906 Liljelund (4. joulukuuta 1888 Helsinki1959) oli suomalainen kelloseppä ja toimitusjohtaja. Hän perusti vuonna 1918 yhdessä veljiensä kanssa kelloalan tukkukaupan Oy Perkko Ab:n.[1][2]

Perkon vanhemmat olivat räätäli Aksel Adrian Liljelund ja Hedvig Liljelund. Hänen veljiään olivat kultaseppä Oiva Perkko (1881–1934) ja toimitusjohtaja Jalo Perkko (1885–1942).[1]

Urho Perkko tuli vuonna 1910 Ab Schweiziska Uraffären A. E. Haglund Oy Sveitsiläisen Kelloliikkeen kaupanhoitajaksi Helsinkiin. Alfred Eliel Haglundin (1864–1915) vuonna 1896 perustama liike oli Helsingin merkittävin kelloliike 1900-luvun alussa. Vuosina 1917–1923 Urho Perkolla oli oma kelloalan liike Urho Perkko & Co Helsingissä. Perkko perusti vuonna 1918 Oy Perkko Ab nimisen kelloalan tukkuliikkeen veljiensä kanssa. Liike osti samana vuonna J. W. Lindroosin vuonna 1894 Tampereelle perustaman kelloalan maahantuonti- ja tukkuliikkeen, joka oli 1910-luvulla Suomen suurin alallaan. Oy Perkko Ab harjoitti kellojen, kultasepäntarvikkeiden ja -tuotteiden sekä hienomekaanisten työkalujen tukkukauppaa, sen sisaryhtiö oli Suomen Kellokeskus Oy ja tytäryhtiö Hopeatehdas Oy. Liikkeen toimitusjohtajana ja suurimpana omistajana oli Urho Perkon veli Jalo Perkko. Vuonna 1922 Oy Perkko Ab perusti Viipuriin sivuliikkeen, jonka johtajaksi Urho Perkko siirtyi. Vuodesta 1926 alkaen hän toimi Sveitsiläinen Kelloliike A. E. Haglund Ab:n toimitusjohtajana. Vuonna 1958 perustettu Urho Perkko Oy toimi Helsingissä Aleksanterinkatu 48:ssa ja harjoitti kello- ja kultasepänalan sekä silmälasilinssien tukku- ja vähittäiskauppaa. Urho Perkko Oy ja Sveitsiläinen Kelloliike A. E. Haglund Ab tekivät konkurssin vuonna 1972. Oy Perkko on edelleen olemassa ja sen on ollut vuodesta 1979 Nurmi-Yhtiöt Oy:n omistukseen. Se on nykyisin korujen, kellojen ja toimistotekniikan maahantuoja. Liikkeellä on myös oma Leijona-kellobrändi.[2][3][4][5]

Urho Perkko teki opintomatkoja Skandinavian ja Keski-Europan maihin sekä Englantiin. Hän toimi Helsingin Kelloseppäyhdistyksen puheenjohtajana ja Suomen Kelloseppäliitossa varapuheenjohtajana ja johtokunnan jäsenenä sekä kuului myös liiton työnäytteiden arvostelulautakuntaan.[2]