Urheiluvuosi 1956

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Urheiluvuodet
1946194719481949195019511952 •   
195319541955 1956 195719581959
   1960196119621963196419651966
Vuodet
1953195419551956195719581959

Urheiluvuosi 1956 käsittelee vuoden 1956 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.

Yleiskilpailut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Talviolympialaiset 26.1.–5.2. Cortina d’Ampezzossa. Neuvostoliitto oli ensi kertaa mukana talviolympialaisissa ja oli mitalitilaston ykkönen seitsemällä kulta-, kolmella hopea- ja kuudella pronssimitalilla.[1]
  • Kesäolympialaiset 22.11.–8.12. Melbournessa. Neuvostoliitto voitti 37 kultamitalia ja oli mitalitilaston ykkönen. Jotkut maat jäivät kisoista pois kansainvälisen poliittisen ilmapiirin vuoksi. Australian tiukkojen eläimiä koskevien maahantuontisäädösten vuoksi olympialaisten ratsastuskilpailut käytiin Tukholmassa, Ruotsissa.[2]
  • Ammattinyrkkeilyn välisarjan maailmanmestaruus vaihtoi omistajaansa kahdesti, kun 14.3. Chicagossa Johnny Saxton otti pistevoiton Carmen Basiliosta mutta hävisi tälle uusintaottelussa 12.9. Syracusessa yhdeksännen erän tyrmäyksellä.[9]
  • Rocky Marciano ilmoitti 27.4. luopuvansa ammattinyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestaruudesta ja vetäytyi voittamattomana 49 ammattilaisottelun jälkeen. Floyd Patterson nousi 21-vuotiaana uudeksi mestariksi 30.11. Chicagossa tyrmäämällä raskaan keskisarjan maailmanmestaruutta hallussaan pitäneen Archie Mooren viidennessä erässä.[10]
  • Italialainen Mario D'Agata voitti ammattinyrkkeilyn kääpiösarjan maailmanmestaruuden pistevoitolla ranskalaisesta Robert Cohenista 29.6. Roomassa.[11]
  • Joe Brown voitti ammattinyrkkeilyn kevyen sarjan maailmanmestaruuden pistevoitolla Wallace "Bud" Smithistä 24.8. New Orleansissa.[12]

Pohjoismaiset hiihtolajit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taitoluistelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Melbournen olympialaisten paras yleisurheilumaa oli Yhdysvallat joka voitti 33 kultamitalista 16. Neuvostoliitto ylsi viiteen kultamitaliin ja Australia voitti kaikki neljä naisten juoksulajia. Yhdysvaltain Bobby Morrow ja Australian Betty Cuthbert voittivat kolme kultamitalia. Maailmanennätystä paransivat norjalainen Egil Danielsen miesten keihäänheitossa (85,71), yhdysvaltalainen Mildred McDaniel naisten korkeushypyssä (176), Yhdysvaltain miesten pikaviestijoukkue (39,5) ja Australian naisten pikaviestijoukkue (44,5), joka juoksi jo alkuerissä maailmanennätyksen 44,9 yhdessä Saksan kanssa. Naisten pituushypyssä puolalainen Elżbieta Krzesińska sivusi nimissään ollutta maailmanennätystä (635).[26]
  1. Arponen, s. 417–420
  2. Arponen, s. 169–172
  3. Arponen, s. 421–422
  4. Pihlaja, s. 123
  5. a b c Pihlaja, s. 151
  6. Pihlaja, s. 152
  7. Raevuori, Antero: Pitkä kiekko, s. 44–45. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21875-8
  8. Pihlaja, s. 262
  9. Lounasheimo, s. 704
  10. Lounasheimo, s. 297, 305, 316, 324–325, 697
  11. Lounasheimo, s. 711
  12. Lounasheimo, s. 706
  13. a b Arponen, s. 422
  14. Pihlaja, s. 549
  15. Pihlaja, s. 551
  16. Arponen, s. 420–421
  17. Pihlaja, s. 444
  18. Pihlaja, s. 605
  19. Pihlaja, s. 604
  20. Pihlaja, s. 707–708
  21. Pihlaja, s. 739
  22. Pihlaja, s. 738–739
  23. Pihlaja, s. 736–737
  24. Pihlaja, s. 737–738
  25. Pihlaja, s. 740
  26. Arponen, s. 172–174
Tämä urheiluun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.