Uranuksen kuut

Uranuksen kuita oikeassa kokosuhteessa: Puck, Miranda, Ariel, Umbriel, Titania ja Oberon.

Uranuksen kuut ovat planeetta Uranuksen kiertolaisia. Kuita lasketaan olevan 27 kappaletta.

Löytyminen

Kaksi suurinta kuuta, Titanian ja Oberonin, löysi William Herschel 13. maaliskuuta 1787 päivälleen seitsemän vuotta sen jälkeen, kun hän oli tehnyt ensihavaintonsa Uranuksesta. William Lassell löysi Arielin ja Umbrielin vuonna 1851. William Herschelin poika John nimesi vuotta myöhemmin silloin tunnetut neljä kuuta. Seuraavan kuun, Mirandan, löysi Gerard Kuiper vuonna 1948.

Voyager 2 -avaruusluotaimen ohitus tammikuussa 1986 lisäsi tunnettujen kuiden määrää kymmenellä, ja myöhemmin löydettiin vielä yksi kuu lisää luotaimen vanhoja kuvia tutkimalla.

Maasta käsin planeettaa kiertäviä kappaleita on löydetty sittemmin vielä lisää: kaksi vuonna 1997, kolme vuonna 1999, kolme vuonna 2001 ja kolme vuonna 2003. Uusimmat löytyneet kuut ovat pienikokoisia ja todennäköisesti planeetan kiertoradalleen kaappaamia asteroideja. On hyvin luultavaa, että Uranuksella on vastaavanlaisia satelliitteja yhä löytämättä.

Ominaisuudet

Kuut eroavat toisistaan suuresti. Neljä suurinta kuuta ovat yli tuhannen kilometrin läpimittaisia, kun taas pienimmät kuut ovat noin kymmenen kilometriä halkaisijaltaan. Sisimmät kuut, Cordelia ja Ofelia, kiertävät uloimman Epsilon-renkaan molemmin puolin niin sanottuina paimenkuina. Uloin tunnettu kuu, Ferdinand, puolestaan kiertää retrogradista rataa noin 400 kertaa kauempana etäisyydellä, joka vastaa yli kolmannesta Merkuriuksen ja Auringon välisestä etäisyydestä. Neljää ulointa kuuta lukuun ottamatta kuiden kiertoradat ovat varsin lähellä ympyrää ja sijaitsevat planeetan päiväntasaajan tasolla.^lähde? Kaikki Uranuksen kuut ovat saaneet nimensä William Shakespearen ja Alexander Popen teoksissa esiintyvien henkilöhahmojen mukaan.

Taulukko

Uranuksen kuut. Vertailun vuoksi Uranuksen säde on 25 560 km. Uranuksen renkaat ovat 38 000–51 140 km:n päässä planeetan keskipisteestä ja sisin kuu kiertää uloimpien renkaiden välissä.

Nimi	Numero	Kuva	Keskihalkaisija (km)	Massa (kg)	Kiertoradan keskisäde (km)	Kiertoaika (d)	Löytöaika
Cordelia	VI		40 (50 × 36)	~ 4,5 × 1016	49 770	0,335034 d	1986
Ofelia	VII		43 (54 × 38)	~ 5,4 × 1016	53 790	0,376400 d	1986
Bianca	VIII		51 (64 × 46)	~ 9,3 × 1016	59 170	0,434579 d	1986
Cressida	IX		80 (92 × 74)	~ 3,43 × 1017	61 780	0,463570 d	1986
Desdemona	X		64 (90 × 54)	~ 1,78 × 1017	62 680	0,473650 d	1986
Juliet	XI		94 (150 × 74)	~ 5,57 × 1017	64 350	0,493065 d	1986
Portia	XII		135 (156 × 126)	~ 1,68 × 1018	66 090	0,513196 d	1986
Rosalind	XIII		72	~ 2,54 × 1017	69 940	0,558460 d	1986
Cupid	XXVII		~ 17,8	3,8 × 1015	74 800	0,618 d	2003
Belinda	XIV		81	~ 3,57 × 1017	75 260	0,623527 d	1986
Perdita	XXV		~ 26,6	1,3 × 1016	76 420	0,638 d	1986
Puck	XV		162	~ 2,89 × 1018	86 010	0,761833 d	1986
Mab	XXVI		~ 24,8	1,0 × 1016	97 734	0,923 d	2003
Miranda	V		471,6 (481 × 468 × 466)	6,59 × 1019	129 390	1,413479 d	1948
Ariel	I		1157,8 (1162 × 1156 × 1155)	1,35 × 1021	191 020	2,520379 d	1851
Umbriel	II		1169,4	1,17 × 1021	266 300	4,144177 d	1851
Titania	III		1577,8	3,53 × 1021	435 910	8,705872 d	1787
Oberon	IV		1522,8	3,01 × 1021	583 520	13,463239 d	1787
Francisco	XXII		~ 12	~ 1,3 × 1015	4 276 000	−266,6 d**	2001
Caliban	XVI		~ 98	~ 7,3 × 1017	7 231 000	−579,7 d**	1997
Stefano	XX		~ 20	~ 6 × 1015	8 004 000	−677,4 d**	1999
Trinculo	XXI		~ 10	~ 7 × 1014	8 504 000	−759,0 d**	2001
Sycorax	XVII		~ 190	~ 5,4 × 1018	12 179 000	−1 288,3 d**	1997
Margaret	XXIII		~ 11	~ 1,3 × 1015	14 345 000	1 694,8 d	2003
Prospero	XVIII		~ 30	~ 2,1 × 1016	16 256 000	−1 977,3 d**	1999
Setebos	XIX		~ 30	~ 2,1 × 1016	17 418 000	−2 234,8 d**	1999
Ferdinand	XXIV		~ 12	~ 1,3 × 1015	20 901 000	−2 823,4 d**	2001
* Kiertää retrogradista rataa (vastakkaiseen suuntaan kuin Aurinkokunnan kappaleet yleensä)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Uranuksen kuut Wikimedia Commonsissa

Uranuksen kuut

Aurinkokunta