Uotilansaari (Kuhmoinen)
Uotilansaari [1][2] eli Vasikkasalo [2] on Päijänteen saari Pirkanmaalla Kuhmoisissa.[2]
Maantietoa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saari on 3,7 kilometriä pitkä, 2,0 kilometriä leveä ja sen pinta-ala on 2,4 neliökilometriä [a]. Se sijaitsee Tehinselän länsiosassa aivan Kuhmoisten kirkonkylän edustalla olevassa saaristoisessa lahdessa, jossa se yhdessä Rekisalon kanssa lähes tukkivat lahden suurella koollaan. Saarien välissä on Kessalmi, Tanskansalmi ja Kiimasalmi, jotka muodostavat yhdessä 40–600 metriä leveän salmikokonaisuuden. Saarien länsipuolella kulkee viisi kilometriä pitkä salmi, joka levenee Uotilansaaren kohdalla yli 200-metriseksi. Saaren pohjoispuolella työntyy saaresta ulos Varrasniemi ja Rautsaarenkärki. Varrasniemen kohdalla etäisyys mantereelle yli Kukkostensalmen on vain 140 metriä ja Rautsaarenkärjestä 180 metriä. Uotilansaaren pohjoispuolella on joitakin saaria, jotka sijaitsevat lähellä saarta. Näitä ovat esimerkiksi Kukkostensalmen suulla sijaitseva Ansiossaari, Lavioslahden edustalla sijaitseva Laviossaari ja Uotilansaaren itäpuolella olevat Harakkasaaret ja Lehtosaaret.[2]
Saari on verrattain matala muissa osissa paitsi lounaisosissa, missä sijaitsee Pitkävuori, Huhkainvuori ja Telkänlahden pohjoispuolella kohoava mäki. Näistä Pitkävuori yltää korkeimmalle kohoten noin 49 metrin korkeuteen Päijänteestä. Huhkainvuori, joka näkyy Kalliosalmelle, on yli 5 metriä matalampi. Mäkien väliin jää suo, joka on muodostunut Telkänlahdelta alkavaan painanteeseen. Saaren pohjoispäässä on Torvelanlahti ja Vasainlahti suojaisia lahtia, samoin ovat saaren koillispuolelle aukeavat Syvälahti ja Lavioslahti, ja vielä lopuksi Tanskanselkä levenee saaren eteläsivulla olevan lahdelman takia.[2]
Saari on sijainnut lähellä mannerta ja siksi siellä on ollut vakituista asutusta. Viimeisetkin pellot ovat nykyään niittymaina ja vakituiset asukkaat ovat siirtyneet mantereelle, joten saarella asuu enää vapaa-ajan asukkaita. Vapaa-ajan asuntoja on yli 40 ja kun lasketaan mukaan mökkikylän kymmenen asuntoa, saadaan noin 50 vapaa-ajan asuntoa.[2][3][4]
Luontoarvoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2015 tukittiin saaren luontaista kasvustoa osana Päijänteen saaristoinventointihanketta. Silloin julkistettiin Uotilan tilan monilajinen ja paikallisesti arvokas perinnebiotooppi. Lisäksi saarella löytyi hirvenkellon kasvupaikka sekä uhanalaisia sammalkasvustoja, joissa esiintyi isotorasammalta ja aarnihiippasammalta.[5]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saaren pohjoiskärjessä olevassa Rautsaarenkärjessä on kummelin vierestä löydetty kaksi kiviröykkiötä. Toinen on suorakulmion muotoinen ja toinen epämääräisen muotoinen röykkiö. Kiviröykkiöt muistuttavat lapinraunioita, mutta niiden läheisyydessä tehtyjen koekaivausten perusteella ne ajoitetaan sittenkin viikinkiajalle. Viereinen kummeli on ilmeisesti rakennettu kolmannen kiviröykkiön kivistä, sillä siinä olleet hautaesineet löytyivät koekaivauksen yhteydessä. Röykkiöitä ei ole tutkittu.[6][7]
Saari on asutettu pysyvästi 1800-luvun jälkipuolella, mistä on muistona peltojen raivaamisesta syntyneitä kiviröykkiöitä. Ensimmäinen maatila oli Uotilan tila. Sen pihapiirissä on säilynyt nykypäiviin asti seudulle tyypilliset ominaisuudet, vaikka osa sen maataloudessa käytettyistä rakennuksista on jo ehditty purkaa. Saaren entinen nimi Vasikkasaari liittyy jollakin tapaa sen elinkeinotoimintaan. Rautsaarenkärki on perimätiedon mukaan saanut nimensä lampaiden kehruusta, joka suoritettiin juuri siellä. 1900-luvun alkuvuosikummeninä asui Varrasniemessä seppä, jonka pajan pohja erottuu edelleen sen entisestä pihapiiristä. Seudun huvilaelämä, joka alkoi 1900-luvun alkuvuosikymmeninä, asettui Uotilansaaren Varrasniemeen, jonne rakennettiin 1920-luvulla vieläkin käytössä oleva ajalle tyypillinen huvila. Lavioslahdelle perustettiin samoihin aikoihin torppa, joka autioitui 1960-luvulla.[7][8]
Vuoden 1938 taloudellisessa kartassa on saaren karttanimi vielä ”Vasikkasalo”, mutta vuoden 1965 se on vaihtunut ”Uotilansaareksi” [9]. Saarelle on kartassa merkitty kymmenen peltopalstaa tai niittyä ja ainoat nimetyt maatilat ovat Uotila ja Lavioslahti. Saarella on neljä muutakin tilaa tai rakennusta ja saaren pohjoisosissa kulkee kaksi kärrypolkua. Sotien jälkeen karjaisevakkoja majoitettiin saarelle ja Kessalmen maatila on saaren ainoa sodanjälkeinen uudistila.[8][10]
Vuoden 1965 peruskartassa edellisistä peltopalstoista on osa jo metsitetty tai annettu muuttua niityiksi. Varrasniemessä on viisi pikkutonttia ja vapaa-ajan asuntoa. Seuraavassa vuoden 1985 kartassa Lavioslahden torpan pellot on metsitetty kokonaan ja maatilan entisille peltomaille perustettiin saaren keskiosiin Syvälahden rannan tuntumaan mökkikylä. Tähän Syvälahden kalastajakillan mökkikylään kuului noin 10 mökkiä. Suuri osa Uotilan pelloista on myös metsitetty. Vain pihapiirin ympärillä on peltoa tai niittyä ja sama tilanne on Kessalmella. Muuallekin eri puolille saarta on ilmestynyt mökkejä. Vuoden 1985 kartassa niitä on noin 20 ja vuoden 1996 kartassa niitä on yli 30.[8][9][11][12]
Huomautukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Paikkatieto: Uotilansaari, paikkatietoalusta.fi, viitattu 20.10.2019
- ↑ a b c d e f g Uotilansaari, Kuhmoinen (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 20.10.2019.
- ↑ Uotilansaari, Kuhmoinen (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 20.10.2019.
- ↑ Uotilansaari, Kuhmoinen (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 20.10.2019.
- ↑ Päijänteen saaristoinventointihanke, s.46–47, 2015
- ↑ Muinaisjäännösrekisteri: Rautsaarenkärki Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
- ↑ a b Päijänteen saaristoinventointihanke, s.18–21, 2015
- ↑ a b c Päijänteen saaristoinventointihanke, s.30–34, 2015
- ↑ a b Peruskartta 1:20 000. 2143 09 Kuhmoinen. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1965. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 17.10.2019)
- ↑ Maanmittaushallitus: Kuhmoisten seudun taloudellinen kartta (1:100 000), 1938, Timo Meriluodon karttakokoelma, viitattu 14.9.2019
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 2143 09 Kuhmoinen. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1985. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 17.10.2019)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 2143 09 Kuhmoinen. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1996. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 17.10.2019)
