Uolevi Poppius

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Uolevi Poppius
Kenraaliluutnantti Poppius itsenäisyys­päivän vastaan­otolla 1957.
Kenraaliluutnantti Poppius itsenäisyys­päivän vastaan­otolla 1957.
Henkilötiedot
Syntynyt25. maaliskuuta 1896
Helsinki
Kuollut10. syyskuuta 1978 (82 vuotta)
Helsinki
Sotilashenkilö
Sotilasarvo kenraaliluutnantti

Uolevi Poppius (25. maaliskuuta 1896 Helsinki10. syyskuuta 1978 Helsinki) oli suomalainen kenraaliluutnantti, joka teki uransa tykistön aselajissa ja toimi puolustusvoimien kaasusuojelun kehittäjänä 1920-luvun lopusta lähtien.[1] Sotavuosina hän toimi päämajan kaasusuojelukomentajana. Myöhemmin 1947–1956 hän toimi myös tykistön tarkastajana.[2]

Poppius kävi tykistöupseerikurssin vuonna 1918 sekä teknillisen korkeakoulun ja sotakorkeakoulun sotateknilliset opinnot 1923–1927 ja nimitettiin 1928 ye-upseeriksi. Samaan aikaan hän toimi KTR 1:ssä nuorempana upseerina ja patterin päällikkönä. Myöhemmin hän toimi yleisesikunnassa toimistoupseerina ja -päällikkönä kaasusuojelu- ja väestönsuojelutehtävissä. Sotavuosien päämajan kaasusuojelukomentajuuden jälkeen vuodet 1945–1947 Poppius oli pääesikunnan sotatalouspäällikkö. Hänen toimikautensa tykistön tarkastajana 16.2.1947–25.3.1956 oli toistaiseksi pisin jakso tykistökenraali Vilho Nenosen jälkeen.

Ylennykset: Vänrikki 1918, luutnantti 1920, kapteeni 1923, majuri 1927, everstiluutnantti 1930, eversti 1939, kenraalimajuri 1946, kenraaliluutnantti 1951.[3]

Poppius oli mukana myös järjestötoiminnassa. Hän oli Nykyaikaisen 5-ottelun Liiton puheenjohtaja vuodesta 1949 ja Sotatieteellisen Seuran puheenjohtaja vuodesta 1955.[4]

Hänen vanhempansa olivat näyttelijä Olga Poppius ja Tullihallituksen pääjohtaja Wille Poppius.[4]

  1. Myllyniemi, Urho: Poppius, Uolevi (1896–1978). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 3.4.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. Suojelukilta, historia.[vanhentunut linkki]
  3. Kuka kukin on 1954, s. 660. Runeberg.org.
  4. a b Otavan Iso tietosanakirja, osa 6, p. 1421. Otava 1967.