Uni eli Lukianoksen elämänura

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Uni eli Lukianoksen elämänura
Περὶ τοῦ ἐνυπνίου ἤτοι Βίος Λουκιανοῦ
Lukianoksen teoksen Uni eli Lukianoksen elämänura alku 1500-luvulla tehdyssä painoksessa.
Lukianoksen teoksen Uni eli Lukianoksen elämänura alku 1500-luvulla tehdyssä painoksessa.
Alkuperäisteos
Kirjailija Lukianos
Kieli muinaiskreikka
Genre omaelämäkerta, satiiri
Julkaistu 100-luku
Suomennos
Suomentaja Kaarle Hirvonen
Kustantaja Littera
Julkaistu 1983
ISBN 951-9356-01-0
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Uni eli Lukianoksen elämänura (m.kreik. Περὶ τοῦ ἐνυπνίου ἤτοι Βίος Λουκιανοῦ, Peri tū enypniū ētoi bios Lūkianū; lat. Somnium sive Vita Luciani) on Lukianoksen kirjoittama lyhyt esitys omasta elämänurastaan: siitä, kuinka hän valitsi ammattinsa puhujana ja kirjailijana.

Lukianos on kirjoittanut teoksen noin vuonna 163–164 ja pitänyt todennäköisesti sen puheena kotikaupungissaan Samosatassa. Hieman aiemmin hän oli menestynyt puhujana Galliassa, Ateenassa ja Antiokiassa.[1][2]

Lukianos kertoo aluksi poikaiästään. Hän oli juuri lopettanut koulukäynnin, ja ammatinvalinta oli tullut ajankohtaiseksi. Hänen isänsä halusi laittaa hänet enolleen kuvanveistäjän oppiin. Lukianoksen ensimmäinen yritys ammatissa kuitenkin epäonnistui, ja hän sai enoltaan selkäsaunan.[3]

Tämän jälkeen Lukianos kertoo unesta, jonka hän olisi nähnyt lapsena. Uni on kuitenkin antiikin puheille tyypillisesti sepitetty.[1] Lukianoksen kuvaama uni jäljittelee myyttiä Herakleesta tienhaarassa:[1] aivan kuten Heraklesta olivat houkutelleet tahoilleen naishahmoiset Hyve ja Pahe,[4] Lukianosta houkuttelevat unessa naisiksi henkilöityneet Kuvantekotaito ja Sivistys.[5]

Kuvantekotaito ilmenee miesmäisen työläisnaisen hahmossa. Hän puhuu omasta puolestaan sanomalla, että jos Lukianos valitsee hänet, kaikki tulevat ylistämään Lukianosta tämän kätten töiden vuoksi, eivätkä minkään tyhjien asioiden vuoksi. Sivistyksen puheisiin Kuvantekotaito viittaa lörpötyksinä ja joutavuuksina.[6]

Sivistys puolestaan ilmenee kauniina, viehättävänä ja hienosti pukeutuneena naishahmona. Hän lupaa tutustuttaa Lukianoksen miltei kaikkeen tietämisen arvoiseen, ja koristaa tämän sielun kaikilla hyvillä ominaisuuksilla. Hän lupaa Lukianokselle kunniaa, mainetta, virkoja ja ulkomaanmatkoja puhujankykyjensä ansiosta.[7]

Lukianos valitsee saman tien Sivistyksen, ja tämä vie hänet lentävillä vaunuilla katsomaan maailmaa. Lopussa Lukianos sanoo kertoneensa unensa, jotta nuoret valitsisivat elämälleen paremman suunnan ja tavoittelisivat sivistystä.[8]

  1. a b c Hirvonen, Kaarle: Selitykset teokseen Uni eli Lukianoksen elämänura. Teoksessa Lukianos 1983, s. 114–116.
  2. Harmon, A. M.: The Dream, or Lucian's Career: Introduction ancientlibrary.com. Arkistoitu 25.10.2010. Viitattu 13.8.2010.
  3. Lukianos: Uni 1–4.
  4. Myytti esiintyy muun muassa Ksenofonilla: Muistelmia II 1.21–34.
  5. Lukianos: Uni 5–16.
  6. Lukianos: Uni 7–8.
  7. Lukianos: Uni 9–13.
  8. Lukianos: Uni 14–18.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Lukianos: Lukianoksen uni. Teoksessa Lampén, Ernst: Terve, Lukianos!. (Sisältää osittaisia ja kokonaisia suomennoksia Lukianoksen teoksista) Helsinki: Otava, 1924.
  • Lukianos: Uni eli Lukianoksen elämänura. Teoksessa Jumalatarten kauneuskilpa ja muita satiireja. (Suomentanut Kaarle Hirvonen) Littera, 1983. ISBN 951-9356-01-0

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]