Unelmia (SIG:n albumi)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Unelmia
SIG
Studioalbumin Unelmia kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Julkaistu 1985
 Tuottaja(t) T. T. Oksala
 Tyylilaji pop
 Kesto 39.47
 Levy-yhtiö Pyramid
SIGin muut julkaisut
Paras Sig
1983
Unelmia
1985
Purppura
1986

Unelmia on suomalaisen popyhtyeen SIGin syksyllä 1984 julkaisema albumi. Levyn tuotti Johanna Kustannus. Levyn tunnetuin kappale oli radiohitti "Ludwig van Beethoven". Myös "Sadan vuoden yksinäisyys" on muodostunut suomalaisen popin klassikoksi.lähde? Levy nosti Sigin uudestaan nuorison suosioon.

A-puoli
  1. Ludwig van Beethoven – 3.38
  2. Sadan vuoden yksinäisyys – 3.10
  3. Pidä kii unelmistas – 2.53
  4. Tuonela – 2.58
  5. Aika on – 3.17
  6. Susanna – 4.09
B-puoli
  1. Rakastan sua vain – 2.24
  2. Raskaan metallin sirkus – 3.32
  3. Nuorten sävellahja – 5.21
  4. Kuunsilta (sinä & hän) – 4.07
  5. Suomalaisen rokin historia – 4.14 [1]
  • Matti Inkinen – laulu
  • Rauno Linja-aho – kitara
  • Ari Hemmilä – bassokitara
  • Jukka Merisaari – rummut
  • Juha Oksanen – kosketinsoitin, taustalaulu

Kaupallinen suosio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unelmia myi 24 000 kappaletta, lähelle kultalevyrajaa.[2] Levy nousi listoille maaliskuussa 1985[3]. "Unelmia" oli korkeimmillaan myyntilistan sijalla 29, ja pysyi siellä kolme viikkoa. [4][5]. Suosikin numero 6:n mukaan listasijoitus oli 30, aiempi 19[6]. Mitä Suomi soittaa -kirjan mukaan listasijoitus oli 19, ja albumi pysyi listalla kuukauden ajan.[7] Portaat Purppurasumuun -kirjan mukaan levy oli listalla sijalla 16 pysyen siellä seitsemän viikkoa.[2]

  • Aku-Tuomas Mattila: Portaat purppurasumuun - Sig-yhtyeen tarina. Turku: Kustannusosakeyhtiö Sammakko, 2018. ISBN 978-952-483-364-6
  1. Sig - Unelmia open.spotify.com. Viitattu 6.12.2022.
  2. a b Mattila 2018, s 120
  3. Pennanen s 262
  4. Timo Pennanen: Sisältää hitin : levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972, s. 262. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 978-951-1-21053-5
  5. [1]
  6. Suosikki 6/1985 Hot 100
  7. Lassila 1990, s 233

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]