Ulvila keskiajalla

Ulvilan keskiaikainen kirkko.

Keskiajalla Ulvila kasvoi maanviljelytaitojen kehittyessä ja asutuksen levitessä Kokemäen suunnasta Ulvilaan. Ensimmäisenä syntyi Haistilan kylä noin 1200-luvulla. Haistila-niminen kylä on myös Kokemäellä, joten väki saattoi olla kotoisin sieltä. Vaikka uudisasutus sitkeämmille saviseuduille tuli rauta-auran myötä mahdolliseksi, oli Kokemäenjoen suiston asutus osin vierasperäistä. Visbyn ja muiden kaupunkien hansakauppiaat tarvitsivat sataman ja tukikohdan, jollaisen harvaan asuttu Ulvilan seutu tarjosi.

Suistossa ei 1100-luvulla luultavasti ollut maataloja, mutta 1200-luvulla tilanne saattoi jo muuttua. Asiakirjoja 1200-luvulta ei ole jäljellä, mutta jo 1300-luvun dokumentit kertovat vilkkaasta toimeliaisuudesta. Uudet asukkaat ja kokemäkiset ratkoivat lukuisia kiistojaan käräjillä, kun nautintaoikeuksista, kalastamojen hallinnasta ja kylien rajoista käytiin uusjakoa. Myös Ruotsin kuningas otti kantaa kiistoihin ja päätti uusista käytänteistä kokemäkeläisten tappioksi. Hiljalleen kokemäkeläisten vaikutusvalta ja hallinta suiston ja sen yläpuolisilla alueilla siirtyi uudisasukkaille näiden elämisen edellytyksiä vahvistamaan.

Ulvilan kirkot

Ulvilan kirkon eli Pyhän Olavin kirkon rakentamisen alkuvaiheita ei tiedetä kovin tarkasti. Nykyään kirkko on Ulvilan ainoa säilynyt keskiaikainen rakennus, mutta on epäselvää, rakennettiinko nykyinen kirkko jo 1300-luvulla^lähde?. Kuitenkin vuoden 1311 kirjeessään piispa Ragvald vaati kirkon rakentamista Liikistöön. Rakentamisen rahoitus on ratkaistu osittain aneiden myynnillä, mikä Ragvaldin kirjeestä käynee ilmi. Paikalle on ilmeisesti rakennettu väliaikainen puukappeli, jonka ympäristö palveli myös hautausmaana. Vuonna 1332 piispa Pentti antaa luvan kirkon rakentamiseen, mikä kertonee varainkeruun onnistumisesta. Molemmat piispat kirjoittivat Liikisten saaresta kirkon paikkana, mutta nykyinen kirkko sijaitsee Saarenluodon vieressä. Kun piispa Hemming vuonna 1347 kirjoittaa uuden Ulvilan hautausmaan vihkimisestä, käy kirjeiden sisältö ristiriitaiseksi. Onko kirkko rakennettu alkujaan Saarenluodon viereen vai siirrettiinkö se sinne vasta myöhemmin? Hemmingin kirjeessä oli kirkon nimi vaihtunut Liikisten kirkosta Ulvilan kirkoksi, joka tuli samalla perustetun kauppalan nimeksikin. Kirkon lopullista valmistumisaikaa ei tiedetä, mutta vielä vuonna 1350 hanke vaati piispojen huomiota. Vuonna 1352 Ulvilan seurakunta mainitaan regaalisena kirkkopitäjänä. Vuonna 1412 kirjoitti Klaus Fleming Ulvilan kirkosta ”kirkkosaarena joen suussa”. Dendrokronologinen tutkimus ajoittaa nykyisen kirkon 1480-luvulle. Toisaalta kirkon perustusten vierestä löydettiin vuonna 2005 rahakätkö, jonka kolikot ovat 1360–1380-luvuilta.^lähde?

Perimätiedon mukaan Ulvilassa sijaitsi 1200–1300-luvuilla Liikistön kirkon lisäksi myös toinen kirkko. Tämä kirkko oli ylempänä joella, nykyään Nakkilaan kuuluvassa Anolan Kirkkosaaressa. Siitä ei ole jäljellä näkyviä jäännöksiä.

Jalmari Jaakkola kirjoittaa että nimi Ulvila tuli käyttöön Liikkistön tilalle, kun kirkon pyhimykseksi tuli pyhä Olavi.

Uudet kylät

Markkinapaikka keräsi ympärilleen paljon väkeä, mutta viljelevän asutustoiminnan kehitys vaati maakaaren hyväksymistä. Useimmissa kylissä asuttiin 1400-luvulla, mutta kauempana olevat kylät oli perustettu viimeistään 1500-luvulle tultaessa. Ulvilan kylistä Viikkala, Lautila, Leistilä, Masia, Ruskeala ja Haistila lienevät alkujaan olleet suomalaisen oikeuden kyliä, mutta 1300-luvun jälkeen syntyneet uudet kylät tulivat ruotsalaisen oikeuden piiriin. Myös suomalaisen oikeuden kylien pilkkominen siirsi uudet kylät ruotsalaisen oikeuden piiriin. Uudet asukkaat olivat uudisasukkaita ulkomailta, muualta Suomesta tai kokemäkeläisiä. Tilojen ja asukkien nimet kuuluivat mahdollisesti kauppiaille tai Ruotsista ja Gotlannista tulleille. Osa omistajien nimistä oli suomalaisten nimiä, jotka ruotsinnettiin asiakirjoihin.

Turun piispalla oli omistusoikeus Liikistön ja Anolan kalavesiin ja rantoihin. Alueita hoitaneet lampuodit lienevät olleet ruotsalaisia. Kuitenkin jo 1400-luvulla kylät olivat alkaneet suomalaistua, mikä on todettavissa kyläläisten nimien perusteella.^lähde?

Kaupankäynti

Liikisten saaren markkinat kilpailivat alusta alkaen Kokemäen kauppapaikan kanssa. Sataman hallinta joen suistossa merkitsi kilpailuetua, mutta Kokemäellä oli kaupan pääasiallinen hallintaoikeus. Hansaliiton vaikutusvallan kasvu nakersi Kokemäen kauppalan etuja. Kuten säilyneistä asiakirjoista voidaan todeta, on vuoden 1344 Gertudin kiltatuvan tilaisuudessa pidetyssä puheessa puhuteltu väkeä ”kirkkoherraksi, kaupunkilaisiksi ja seurakuntalaisiksi”, olisi Ulvila muutettu kauppalaksi. Kauppalaksi nimeäminen tapahtui mahdollisesti 1330-luvulla. Kaupunki pormestareineen se ei vielä ollut, sillä Ulvila oli vielä voudin alaisuudessa. Varsinaiset kaupunkioikeudet Ulvilalle myönsi Ruotsin kuningas Albrekt Mecklenburgilainen vasta 7. helmikuuta 1365. Alueella sijainnutta maalaiskylää lienee nimitetty jo pian tämän jälkeen Vanhaksikyläksi, vaikka nimi Gammelby siirtyikin asiakirjoihin vasta kaupungin häviämisen jälkeen.^lähde?

Ulvilalaisten painostus kokemäkeläisiä kohtaan tuotti tulosta vuonna 1347. Lammaisten kalastusoikeuksien saamisen lisäksi ulvilalaisille myönnettiin vielä yksinoikeus käydä kauppaa Kokemäellä kevätmarkkinoilla. Keväällä tammikuun 13. päivästä alkaen pääsiäiseen asti käytiin Kokemäen kauppalassa markkinoita, jonne nyt myös ulvilalaiset saivat tulla myymään tuotteitaan. Rajoittavana ehtona oli, etteivät kuninkaan verotulot saaneet rinnakkaiselosta vähentyä.

Ulvila ei kuitenkaan päässyt kehittymään, sillä kaupungilla ei ollut tapulioikeuksia. Kauppaa saatiin käydä vain Tukholman ja Turun kanssa eivätkä sisämaan talonpojat ja metsästäjät asioineet yksinomaan Ulvilan porvareiden kanssa. Kaupungin porvaristo ruotsalaistui saksalaisten muuttaessa pois. Vasta 1400-luvun lopulla Ulvila sai vapaan purjehdusoikeuden, mutta tämän hyöty jäi rajalliseksi, sillä aika oli sotaisaa ja rauhatonta.^lähde?

Lähteet

• Jalmari, Jaakkola: Ulvilan asutuksen, seurakunnan ja kaupungin synnystä, s. 57–100. (julkaisusta Satakunta VI, Kotiseutututkimuksia) Helsinki: Satakuntalainen osakunta/ WSOY, 1926. Satakunta sarjan skannatut kirjat (pdf) (viitattu 28.1.2012).