Ulundin taistelu
| Ulundin taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Zulu-sotaa | |||||||
 Brittiläinen kartta taistelusta.
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
5 317 |
15 000–20 000 | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
10 kaatunutta |
yli 1 000 katunutta | ||||||
Ulundin taistelu oli 4. heinäkuuta 1879 käyty zulujen ja brittien välinen Zulu-sodan päättänyt taistelu. Britit iskivät kohti zulukuningas Cetshwayo kaMpanden tukikohta Ulundissa kohdaten Ziwedu kaMpanden johtamat zulut. Brittien neliömuodostelman joukot mursivat heitä vastaan iskeneet zulujoukot, jotka hajosivat kykenemättä kokoamaan joukkojaan uudelleen. Ulundi oli viimeinen zulu-sodan suurista taisteluista. Cetshwayo pakeni jääden lopulta vangiksi 28. elokuuta, mikä päätti koko sodan.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Britit olivat kärsineet nöyryyttävän tappion zuluille Isandlwanan taistelussa 22. tammikuuta 1879. Sen jälkeen he vahvistivat joukkojaan Etelä-Afrikassa. Vahvistuksia johti kenraaliluutnantti Frederick A. Thesiger. Suurin osa joukoista saapui Etelä-Afrikkaan maaliskuun ja huhtikuun aikana, mutta osa aapui vasta toukokuussa logististen ja hallinnollisten valmistelujen myöhästymisen takia. 31. toukokuuta britit aloittivat viimein sodan toisen hyökkäyksensä Zulumaahan.[1]
Kesäkuun puolivälillä vuonna 1879 brittijoukot lähestyivät zulujen kuningas Cetshwayo kaMpanden tukikohta Ulundia, kun Thesiger sai tietää ylemmän johdon aikeista korvata hänet kenraali Garnet J. Wolseleylla. Thesiger päätti yrittää voittaa sotaretkensä ennen tämän saapumista ja nopeutti joukkojensa etenemistä. Cetshwayon kanssa käytiin joitakin neuvotteluja, joita ei kuitenkaan otettu erityisen vakavasti.[1]
2. heinäkuuta britit saapuivat White Umfolozi -joen varrelle perustaen Fort Ulundin linnakkeen.[2] Britit tunnustelivat reittiä Ulundiin 3. heinäkuuta ja Thesiger päätti yrittää taistelua seuraavna päivänä 4. heinäkuuta.[1] Hänen komennossaan oli 2. divisioona, South African Field Force ja Wood's Flying Column.[2] Sotilaita oli yhteensä 5 317 joista 1 152 oli afrikkalaisia. Joukot järjestettiin neliömuodostelmaan, jonka sivut olivat edustaa ja takaosaa pidemmät. Keskustassa oli viisi 80. rykmentin komppaniaa ja kaksi Gatling-konekivääriä. Lisäksi briteillä oli mukanaan kenttätykkejä. Thesigerin suunnitelmana oli houkutella zulut iskemään hänen muodostelmaansa vastaan.[1] Zulut olivat valmistelleet joukkojaan joitakin kuukausia. Kuningassukuun kuulunut umNtwana Ziwedu kaMpande komensi noin 15 000–20 000 miehen vahvuista zuluarmeijaa.[2]
Taistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Britit alkoivat edetä muodostelmassaan ja noin kello 8 aamulla heidän joukkonsa kääntyivät kohti Ulundia siten, että muodostelman pidemmät sivustat olivat kohti pohjoista ja etelää. Aluksi vaikutti siltä, että zulut eivät olleet päättäneet iskeä' muodostelmaa vastaan.[1] Tiedustelevien ratsujoukkojen onnistui kuitenkin yhtäkkiä houkutella ruohikkoon piiloutuneet zulut liikkeelle.[2] Zulut piirittivät britit löyhästi.[1] Noin 5 000 zoturin joukko zuluja oli kiertänyt iskemään kohti Fort Ulundia, jota puolusti 622 brittiä. Lopulta hyökkääjät kuitenkinm kaikkosivat iskemättä lainkaan, mutta he liittyivät myöhemmin suurempaan taisteluun.[2]
Brittien neliömudostelman suunnalla zulujen lähestyessä brittien tykit ja Gatling-konekiväärit avasivat tulen lähietäisyydeltä. Zulujen hyökkäys tyrehtyi. Zulujen reservit yrittivät turhaan iskeä muodostelman lounaiskulmaan, jossa hyökkääjät pysäytettiin tykki- ja kivääritulella. Zuluista yksikään ei päässyt edes brittien pistinten etäisyydelle.[1] Zulut alkoivat vetäytyä. Brittien ratsuväki ryhtyi vastahyökkäykseen, mikä tykkitulen tukemana muutti paon paniikiksi.[2]
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taistelu oli päättynyt noin puolituntia kestäneen yhteenoton jälkeen.[1] Zulujoukot hajaantuivat eivätkä he enää myöhemmin kykeneet kokoamaan huomattavampia sotajoukkoja.[2] Brittimuodostelmalla laskettiin olleen noin 1 000 kaatunutta zulua. Monia muita oli saanut surmansa kaoottisen vetäytymisen aikana ja muita menehtyi myöhemmin haavoittuneina. Brittien tappiot olivat 10 kaatunutta ja 87 haavoittunutta.[1]
Zulukuningas Cetshwayo onnistui paeta Ulundista kohti pohjoista, mutta käytännössä vaikutusvaltansa menettäneenä.[2] Ulundi oli sodan viimeinen suuri taistelu ja Zulu-sota päättyi viimein, kun Cetshwayo jäi vangiksi 28. elokuuta 1879.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j Harold E. Raugh, Jr: The Victorians at war, 1815–1914: an encyclopedia of British military history, s. 329-330. ABC-CLIO, 2004. ISBN 1-57607-926-0 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h John Laband: Historical dictionary of the Zulu wars, s. 292-294. Scarecrow Press, 2009. ISBN 978-0-8108-6300-2 (englanniksi)