Ulla Isaksson
Ulla Isaksson (12. kesäkuuta 1916 Tukholma, Ruotsi – 24. huhtikuuta 2000 Tukholma, Ruotsi) oli ruotsalainen kirjailija ja käsikirjoittaja, joka tunnetaan voimakkaista naiskuvauksistaan.
Isaksson voitti nuorena Evankelisen isänmaasäätiön järjestämän kirjoituskilpailun. Hänen ensimmäinen kirjansa Trädet ilmestyi vuonna 1940. Hänen varhaisimmat teoksensa käsittelivät uskonnollista heräämistä ja moraalista vastuuta. Vuonna 1950 julkaistu Ytterst i havet kuvaa hänen oman avioeronsa synnyttämää uskonkriisiä. Vuonna 1952 ilmestyi työläisnaisten kollektiiviin sijoittuva Kvinnohuset (suom. Naisten talo). Vuonna 1973 ilmestyneessä Paradistorget-romaanissa äiti hylkää lapsensa, kun taas vuonna 1988 julkaistussa Födelsedagen-romaanissa äiti ei pysty irrottamaan otetta lapsistaan. Vuonna 1975 ilmestyneen novellikokoelmansa Kvinnor esipuheessa Isaksson kirjoittaa kasvaneensa vuosien varrella pitämään tärkeänä sitä, että naiset kirjoittavat naisista.
Vuonna 1956 julkaistiin Isakssonin kirjoittama Taalainmaan noitavainoista kertova puolidokumentaarinen kirja Dit du icke vill (suom. Ei oman tahtosi mukaan). Toisen aviomiehensä Erik Hjalmar Linderin kanssa hän kirjoitti kaksiosaisen elämäkerran toimittaja-kirjailija Elin Wägneristä. Isaksson kirjoitti miehensä taistelusta dementiaa vastaan vuonna 1994 ilmestyneen kirjan Boken om E.
Isakssonin kirjojen pohjalta ovat ohjanneet elokuvia muun muassa Ingmar Bergman ja Vilgot Sjöman. Hän kirjoitti itsekin näytelmiä ja elokuvakäsikirjoituksia, muiden muassa Bergmanin elokuviin Elämän kynnyksellä ja Neidonlähde.
Isaksson oli perustamassa ruotsinkielisen kaunokirjallisuuden edistämiseen pyrkivää De Nio -ryhmää. Vuonna 1999 hän sai Samfundet De Nion erikoispalkinnon elämäntyöstään. Hänet on palkittu myös Selma Lagerlöf -palkinnolla.
Palkinnot ja tunnustukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lähde[1]
- Göteborgs-Postenin kirjallisuuspalkinto 1988
- Selma Lagerlöfin säätiön kirjallisuuspalkinto 1995
- Samfundet De Nion erikoispalkinto 1999
Suomennetut teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Naistentalo (Kvinnohuset), suom. Irmeli Niemi, WSOY 1953
- Et oman tahtosi mukaan (Dit du icke vill), suom. Irmeli Niemi, WSOY 1956
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laitila, Tiina: Naiseuden kuvaaja inspiroi elokuvantekijöitä. Helsingin Sanomat, 26.4.2000, s. A18.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Isaksson, Ulla, Kirjasampo, viitattu 10.5.2021
