Uljanovsk (lentotukialus)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Uljanovsk
Aluksen vaiheet
Rakentaja Nikolajevin eteläinen telakka, Ukraina
Kölinlasku 25. marraskuuta 1988
Palveluskäyttöön ei
Loppuvaihe romutettu 1992
Tekniset tiedot
Uppouma 85 000 t
Pituus 326 m
Nopeus 30 solmua

Uljanovsk eli projekti 1143.7[1] oli suunniteltu Neuvostoliiton laivaston ydinkäyttöinen lentotukialus, jonka uppouma oli 85 000 tonnia eli vähän Yhdysvaltain laivaston Nimitz-luokan aluksia pienempi. Aluksen alkuperäisen nimen piti olla Kreml, mutta se muutettiin Uljanovskiksi.

Vuonna 1986 hyväksyttiin alustava suunnitelma projektista 1143.7 ja seuraavana vuonna saatiin tekniset piirustukset valmiiksi. Aluksen piti kyetä operoimaan 70 lentokoneella, joita olisivat Suhoi Su-33 ja MiG-29K -hävittäjät, tutkakone Jak-44 sekä Ka-27/Ka-29 -helikopterit. Aluksella piti olla viistolentokansi, jossa olisi kaksi katapulttia koneiden ilmaan lähettämiseksi, sekä keulassa hyppyri. Aluksen omasuojaksi suunniteltiin ilmatorjuntaohjuksia sekä kaksitoistaohjuksinen merimaaliohjusten laukaisualusta. Sen uppouma olisi ollut noin 66 000 tonnia ja täysin kuormattuna yli 75 000 tonnia. Suunniteltu pituus oli noin 1 065 jalkaa (326 metriä). Ydinkäyttöisen aluksen suunniteltu nopeus oli 30 solmua.[2]

Pääartikkeli: Kuznetsov-luokka

Aluksen köli laskettiin vesille 25. marraskuuta 1988 Nikolajevin eteläisellä telakalla Ukrainassa. Aluksen rakentaminen keskeytettiin marraskuussa 1991 aluksen ollessa 20-prosenttisesti valmis, kun ministeriö lopetti aluksen rahoittamisen. Neuvostoliiton hajottua joulukuussa Ukraina ilmoitti alueellaan olevien alusten kuuluvan itselleen. Ukrainan hallitus ilmoitti aluksen romuttamisesta, jotta telakan kapasiteetti vapautuisi muuhun käyttöön. Alus siirrettiin romutettavaksi 3. helmikuuta 1992.[2]

  • Polmar, Norman: Aircraft Carriers - A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 2, 1946-2006. Dulles, Virginia: Potomac Books, Inc., 2008. ISBN 978-1-57488-665-8 (englanniksi)
  1. Polmar 2008, s. 358
  2. a b Polmar 2008, s. 360