Ukrtatnafta
Ukrtatnafta ukr. Укртатнафта |
|
---|---|
Yritysmuoto | osakeyhtiö |
Perustettu |
1994[1] (rekisteröity) 22.12.1995[2] |
Perustaja | Ukraina ja Tatarstan |
Toimitusjohtaja | Serhi Koretsky[3] |
Avainhenkilöt | |
Kotipaikka | Svištovskakatu 3, Krementšuk, Pultavan alue, Ukraina[6][7] |
Toiminta-alue | Koko maa |
Toimiala | Ukrainan öljynjalostusteollisuus[1] |
Tuotteet | bensiini, dieselpolttoaine, moottori-, vaihteisto- ja muut öljyt, teollisuusöljy, kerosiini, bentsoli, tolueeni[6], polttoöljy, bitumi, nestekaasu, liuottimet, aromaattiset hiilivedyt[8] ja voiteluaineet[1] |
Henkilöstö |
4 000 (v. 2020)[8] 3 098 (v. 2021)[9] |
Emoyhtiö | Naftogaz |
Omistaja | Ukrainan puolustusministeriö[10] |
Ukrtatnafta (ukr. Пат Укртатнафта) on sekä kansainvälinen[6] että Ukrainan suurin[1] monikansallinen julkinen[11] rahoitus-, öljy- ja kaasuesiintymien etsintä-[8], öljynjalostus- ja nestekaasun tuotanto-osakeyhtiö.[7]
Ukrtatnafta perustettiin vuonna 1994 ja sen kotipaikka on Krementšukissa, Pultavan alueella. Yhtiö rekisteröitiin 22.12.1995 ja maksaa veroja Ukrainaan.[6]
Yhtiön perustaminen ja osakkuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ukrtatnafta perustettiin vuonna 1994 Ukrainan ja Tatarstanin tasavallan presidenttien asetusten mukaisesti.[1] Yhtiö perustettiin operoimaan niin maan suurinta, Krementšukin öljynjalostamoa kuin useita huoltoasemia[12] ja tavallaan ratkaisemaan raaka-aineiden toimittamismahdollisuuksia. Ukraina siirsi yhtiön osakepääomaan koko Krementšuknefteorgsyntezin kiinteistökompleksin ja Tatarstanin tasavallan osuus koostui käteisosuuksista.[11] Jonkin aikaa yli puolet yhtiön osakkeista kuului öljynjalostamon tataarilais-ukrainalaiselle johtokunnalle. Joidenkin lähteiden mukaan yli 47 prosenttia Ukrtatnaftan osakkeista kuului Tatneft-yhtiölle ja Tatarstanin hallitukselle[13] ja joidenkin mukaan ennen vuoden 2007 konfliktia 55,6% kuului niinsanotusti Kazanille: 8,6% osakkeista kuului suoraan öljy-yhtiölle Tatneftille, 18,3% osakkeista omistivat sen aliyhtiöt ja Tatarstanin tasavallan maa- ja omaisuussuhteidenministeriölle kuului 28,7% osakkeista. Loput omisti Ukrainan valtion energiayhtiö Naftogaz.[12]
Vuosina 1999–2003 Ukrainan suurimman rahoitus- ja teollisuuskonsernin Privatin onnistui ostaa noin 40 prosenttia Ukrnaftan osakkeista, jonka enemmistöosuus jäi edelleen Ukrainan hallitukselle. Vuonna 2005 toukokuun polttoainekriisi pahensi maan tilannetta niin, että Ukrainan presidentti määräsi pikaisesti perustamaan vertikaalisesti integroituneen öljyliiketoiminnan Ukrtatnaftan (43%), Drohobytšissa sijaitsevan Galitsian tai Galitšinan (25%) ja Nadvirnassa sijaitsevan "Naftoh’imik Prykarpattjan" (26%) öljynjalostamon pohjalta. Öljyn kuljetus tehtaille suoritettaisiin valtion omistaman Ukrtransnaftan putkijärjestelmien kautta, jota johti Privatin suojatti Alexander Lazorko. Kaikki Ukrtatnaftan tuottamat öljytuotteet myytäisiin Ukrnaftan, ANP, Aviaksen ja muiden Privat-konsernin hallinnassa olevan 1 600:n huoltoaseman välityksellä. Syyskuun alussa 2007 Ukrainan presidentin Viktor Juštšenkon asetuksella pysäytettiin Ukrtatnaftan yhtiöoikeuksien hallinnoinnin siirto valtion omaisuusrahastoon ja siinä jossain vaiheessa Naftogaz-yhtiö sai haltuunsa 61,3 prosenttia Ukrtatnaftan osakkeista. Näin ollen Tatneft menetti operatiivisen määräysvallan yhtiössä ja tämän jälkeen Tatarstanin osakkeenomistajat myös osakkeensa.[13] Vuonna 2008 Tatneftin osuus Ukrtatnaftassa oli enää 8,61%.[12]
Huhtikuussa 2011 julkaistun tiedon mukaan[14] Ukrtatnaftan osakkeista 56,8%:n osuus päätyi Ihor Kolomoiskyin ja Hennadi Boholjubovin perustaman Privatin määräysvallan alaisten osakeyhtiöiden Korsanin (48,2%)[15] ja Viloriksen (8,60%)[16] omistukseen.[12] Vuonna 2018 Ukrtatnafta julkaisi niiden ulkomaisten yritysten nimet, jotka omistivat yhteensä 36,73 prosenttia sen osakkeista. Vuoden 2017 lopussa 36,7% osakkuus kuului kuudelle yritykselle: Kornelius Holdings Oy:lle 6,28 %, Besato Consulting Oy:lle 5,23 %, Dagosel Investment Oy:lle 5,21 %, Apsolins Oy:lle 6,76 %, Ralix Services Ltd:lle 7,67 % ja Lextermal Ventures Ltd:lle 5,58 %. Kaikki nämä yritykset luotiin vuonna 2010 Kyproksella. Puuttui kuitenkin tieto milloin ja kenen välityksellä näiden kuuden onnistui hankkia Ukrtatnaftan osakkeita.[14]
Vuonna 2022 edelleen yli 50 prosenttia Ukrtatnaftan osakkeista kuului Ihor Kolomoiskyin, Hennadi Boholjubovin ja Oleksandr Jaroslawskyin offshore-yhtiöille. Lisäksi 43% tehtaan osakkeista kuului kansalliselle Naftogazille.[14] Suunnilleen siihen aikaan Tatneft haki viimeisen kerran oikeutta valituksessaan Lontoon korkeimman oikeuden päätöksestä ja nosti uuden, noin 294 miljoonan dollarin vaatimuksen ukrainalaisia liikemiehiä vastaan. Forbesin mukaan Englannin ja Walesin korkein oikeus hylkäsi venäläisen Tatneftin 294 miljoonan dollarin vaatimukset H. Bogoljubovia, I. Kolomoiskyia, O. Jaroslavskyia ja P. Ovtšarenkoa vastaan.[9] Lontoo hylkäsi Tatneftin vaatimuksen vuoden 2021 alussa vedoten vanhentumisaikaan ja tämän liikekonfliktin uskotaan jäävän vaille ratkaisua.[12] Kuudentena päivänä marraskuuta vuonna 2022 Ukrtatnafta-yhtiö ja sen kiinteistökompleksit saivat sotilasomaisuuden aseman ja niiden hallinto siirrettiin Ukrainan puolustusministeriölle.[7]
Yhtiön sijainti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keski-Ukrainassa Krementšukissa sijaitsevalla Ukrtatnaftalla[7] on suotuisa maantieteellinen sijainti, jolloin kehittynyttä rautatie- ja maantieliikenneverkostoa hyödyntävä yhtiö pystyy varmistamaan öljytuotteiden kitkattoman perillemenon kuluttajille. Sevastopolin, Feodosijan ja Odessan sataman[12] melko läheinen sijainti tarjoaa yritykselle vientimahdollisuuksia.
Yhtiöllä on edustustilat maan pääkaupungissa osoitteessa Institutskajakatu 28, Kiova.[1]
Yhtiön toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ukrtatnaftan toimenkuvaan kuuluvat öljy- ja kaasuesiintymien etsintä ja kehittäminen, öljytuotteiden tuotanto, samoin kiinteiden, nestemäisten ja kaasumaisten polttoaineiden tukku- ja vähittäiskauppa. Yhtiön tietyt tilat ovat myös suunniteltu käsittelemään kaikentyyppisiä öljy- ja kaasulauhteita.[1][8] Ukrtatnafta on yksi Ukrainan johtavista öljynjalostusyrityksistä, minkä kapasiteetti on 18,6 miljoonaa tonnia raakaöljyä vuodessa.[6] Krementšukin öljynjalostamo oli 2000-luvun puolivälissä Ukrainan suurin öljynjalostamo ja jopa 80% tuotteista myytiin kotimarkkinoille. Alussa tehtaan raaka-ainetoimituksista pääosa eli noin 90% oli perinteisesti ensin Neuvostoliiton ja sen jälkeen Venäjän federaation öljyä, mitä toimitettiin Ukrainan jalostamolle kolmen pääputken kautta Länsi-Siperian öljykentiltä, Volgan alueelta ja osittain Itä-Ukrainasta. Länsi-Siperian, Tatarstanin ja Kazakstanin kentiltä öljy virtasi Ukrainaan Samara–Hоlоvаšіvkа–Krementšuk- ja Samara–Lysytšansk–Krementšuk-öljyputkien kautta. Vuoteen 2020 mennessä tämä jalostamo osoittautui ainoaksi täysin toimivaksi öljynjalostamoksi.[12]
Ukrtatnaftan tuotantoon kuuluvat voiteluaineet, lyijyttömät A-76, A-92, A-95 ja lähinnä myös A-98 bensiinit, bentsoli, tolueeni[6], kesä- ja talvidieselpolttoaineet, lentopolttoaineet, moottori-, vaihteisto- ja muut öljyt, teollisuusöljy, kerosiini[8], aromaattiset hiilivedyt, öljyliuottimet, parafiini, bitumi, polttoöljy ja rikki.[1]
Vuonna 2007 Ukrtatnaftan tärkeimpien kaupallisten öljytuotteiden tuotanto oli: bensiiniä 1 182,9 tuhatta, dieselpolttoainetta 1 658,6 tuhatta, polttoöljyä 1 405,5 tuhatta, TS-1-polttoainetta 332,4 tuhatta, perus- ja kaupallisia öljyjä 205,6 tuhatta tonnia. Jopa oranssin vallankumouksen huippuaikoina Ukrtatnafta valtasi yli kolmanneksen Ukrainan öljymarkkinoista.[12] Yhtiö perusti ja ylläpiti "Naftohimik" virkistyskeskustaa uima-altoineen (yli 1 200 kävijää vuodessa), Solnetšnyi-virkistyskeskustaa noin 450 lapselle kerrallaan, "Naftohimik" terveyslaitosta uima-altoineen ja moderneine diagnostisine laitteineen, urheilukeskustaa ja Naftohimik-kulttuuripalatsia.[6]
Forbesin mukaan kun Ukraina lopetti venäläisen dieselpolttoaineen ja valkovenäläisen bensiinin tuonnin, ainoan toimivan eli Krementšukin öljynjalostamon merkitys kasvoi selvästi, jolloin Ukrtatnafta-yhtiö ilmoitti mahdollisuudesta kaksinkertaistaa tuotantoaan.[9] Vuonna 2021 yhtiö toimitti noin 40% bensiinistä ja 14% dieselistä Ukrainan markkinoille. Venäjän täysmittaisen hyökkäyksen alusta lähtien Venäjän federaatio on ampunut 30[17] tai yli 40 ohjusta kohti yritystä. Huhtikuun alussa vuonna 2022 Venäjän asevoimat tuhosivat Krementšukin öljynjalostamon varastotilat, jotka palvelivat Ukrainan asevoimia.[12] Ukrtatnafta menetti tärkeimmän voimavaransa, Krementšukin öljynjalostamon toukokuussa 2022, jolloin Venäjän ohjushyökkäykset tuhosivat sen toimintakyvyn, mutta yritys on silti arvokas.[18] Syyskuussa vuonna 2022 tehdas sijoittui neljänneksi Venäjän pommituksista eniten kärsineiden ukrainalaisten yritysten joukossa. Kiovan kauppakorkeakoulun arvion mukaan Ukrtatnaftan tappiot taisteluista ovat 400 miljoonan dollarin luokkaa. Uskotaan, että valtio otti haltuunsa yrityksen, joilla on toisaalta strategista arvoa, mutta toisaalta se on vaikeassa taloudellisessa tilanteessa ja tarvitsee valtavia pääomasijoituksia.[7] Tehtaan kunnostaminen tarvitsee satojen miljoonien dollarien verran uutta käyttöpääomaa.[17] Tästä väliaikaisesta valtio-omistuksesta johtuvasti 18 vuotta toimitusjohtajana toiminut Pavlo Ovtšarenko jätti yhtiön[5] ja Serhi Koretskysta tuli sekä Ukrtatanaftan että Ukrnaftan uusi toimitusjohtaja marraskuussa vuonna 2022.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h Укртатнафта, транснациональная финансово-промышленная нефтяная компания, Пао (Ukrtatnafta, kansainvälinen rahoitus- ja öljyteollisuusyhtiö, Joy) ua-region.com. Viitattu 29.02.2024. (ukrainaksi), (venäjäksi), (englanniksi)
- ↑ Транснациональна финансово-промислова нафтова компания Укртатнафта (Kansainvälinen rahoitus- ja öljyteollisuusyhtiö Ukrtatnafta) youcontrol.com. Viitattu 29.02.2024. (ukrainaksi)
- ↑ a b Корецький Сергій Федорович (Koretsky Serhi Fedorovitš) Opendatabot. Viitattu 29.02.2024. (ukrainaksi)
- ↑ Председателем правления ЗАО «Укртатнафта» назначен Сергей Глушко (Serhi Gluško nimitettiin Joy Ukrtatnaftan hallituksen puheenjohtajaksi) 22.09.2004. Tatcenter. Viitattu 29.02.2024. (venäjäksi)
- ↑ a b {{Verkkoviite |osoite=https://forbes.ua/ru/profile/pavlo-ovcharenko-55 |nimeke=Информация о Павел Овчаренко |selite=Tietoja Pavlo Ovtšarenkosta |julkaisija=Forbes |viitattu=29.02.2024|kieli=(ukrainaksi), (venäjäksi)
- ↑ a b c d e f g Ukrtatnafta, Joint-Stock Company (Ukrtatnafta, osakeyhtiö) Ukraine Today. Viitattu 29.02.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Минобороны получило компании Коломойского, Богуслаева, Жеваго и Григоришина. Что дальше (Puolustusministeriö sai Kolomoiskyin, Boguslajevin, Ževagin ja Grigorišin yhtiöt. Mitä seuraavaksi?) 08.11.2022. ven. Информационное агентство ЛІГА , Tietoagentuuri LIGA. Viitattu 29.02.2024. (venäjäksi)
- ↑ a b c d e Укртатнафта (Ukrtatanafta) 26.04.2020. neftegaz. Viitattu 29.02.2024. (venäjäksi)
- ↑ a b c Інформація про Укртатнафта (Tietoa Ukrtatnaftasta) Forbes. Viitattu 29.02.2024. (ukrainaksi), (venäjäksi)
- ↑ "Мотор Січ", "Укрнафту" і ще три підприємства передали Міноборони – Данілов ("Motor Sitš", "Ukrnafta" ja kolme muuta yritystä siirrettiin puolustusministeriölle – Danilov) 07.11.2022. Uutistoimisto Ukrainskij Natsionalnyi Novini (ukr. «Українські Національні Новини»). Viitattu 29.02.2024. (ukrainaksi)
- ↑ a b Укртатнафта (Ukrtatnafta) 30.07.2019. ven. Информационное агентство ЛІГА , Tietoagentuuri LIGA. Viitattu 29.02.2024. (venäjäksi)
- ↑ a b c d e f g h i Sergei Afanasjev: «Развод по-украински»: как «Татнефть» приобрела и потеряла Кременчугский НПЗ (Avioero ukrainaksi": kuinka Tatneft osti ja menetti Krementšukin öljynjalostamon) 08.04.2022. ven. Реальное время, Realnoe vremya. Viitattu 29.02.2024. (venäjäksi)
- ↑ a b Andrei Vodjanyi: Коломойского и Боголюбова заочно арестовали в России по делу Укртатнафты (Venäjällä Kolomoiskyi ja Boholjubov pidätettiin poissaolevana Ukrtatnafta-tapauksessa) 02.11.2022. ven. Информационное агентство ЛІГА , Tietoagentuuri LIGA. Viitattu 29.02.2024. (venäjäksi)
- ↑ a b c "Укртатнафта" вперше показала, на які офшори оформлені 37% її акцій ("Ukrtatnafta" julkaisi ensimmäistä kertaa, mille offshore-yrityksille 37% sen osakkeista on rekisteröity) 24.04.2018. ukr. Економічна правда , Ekonomitšna pravda. Viitattu 29.02.2024. (ukrainaksi)
- ↑ Корсан (Korsan) Youcontrol. Viitattu 29.02.2024. (ukrainaksi)
- ↑ Вилорис, Ооо (Viloris, Joy) UA region. Viitattu 29.02.2024. (ukrainaksi), (venäjäksi), (englanniksi)
- ↑ a b Sergei Kujun: Судьба Укрнафты и Укртатнафты: зачем государству нефтяные активы Коломойского и Боголюбова (Ukrnaftan ja Ukrtatnaftan kohtalo: mihin valtio tarvitsee Kolomoiskyin ja Boholjubovin öljyvaroja) 08.11.2022. ven. Информационное агентство ЛІГА , Tietoagentuuri LIGA. Viitattu 29.02.2024. (venäjäksi)
- ↑ Juri Gajdaj: Отчуждение Укрнафты, Укртатнафты и других компаний не пройдет без следа для государства (Ukrnaftan, Ukrtatnaftan ja muiden yritysten pakkolunastus ei tule valtiolle jälkiä jättämättä) 10.11.2022. ven. Информационное агентство ЛІГА , Tietoagentuuri LIGA. Viitattu 29.02.2024. (venäjäksi)