Ukrainan presidentinvaali 1991
 | |||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||
| Kannatetuin ehdokas alueittain: sinisellä Kravtšuk, oranssilla Tšornovil | |||||||||||||||||||||||||||
Ukrainan presidentinvaali 1991 käytiin 1. joulukuuta 1991 samanaikaisesti itsenäisyyskansanäänestyksen kanssa. Itsenäisen Ukrainan ensimmäiseksi presidentiksi valittiin Leonid Kravtšuk yli 60 prosentin ääniosuudella.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ukrainan sosialistisen neuvostotasavallan korkein neuvosto hyväksyi 24. elokuuta 1991 Ukrainan itsenäisyysjulistuksen, joka vahvistettaisiin kansanäänestyksellä. Presidentinvaaliin ehdokkaaksi haluavan oli kerättävä 100 000 allekirjoitusta lokakuun loppuun mennessä. Seitsemän ehdokasta keräsi riittävän määrän kannatusilmoituksia:
- Volodymyr Hrynov, Ukrainan SNT:n korkeimman neuvoston varapuhemies, Ukrainan demokraattinen herääminen -puolueen puheenjohtaja, matematiikan professori;
- Ihor Juh’novskyi, Narodna Rada -oppositioryhmän puheenjohtaja, korkeimman neuvoston opetuskomission puheenjohtaja;
- Leonid Kravtšuk, Ukrainan SNT:n korkeimman neuvoston puhemies, aiemmin Ukrainan kommunistisen puolueen keskuskomitean 2. sihteeri;
- Levko Lukjanenko, Ukrainan tasavaltalaispuolueen puheenjohtaja, entinen polittinen vanki;
- Leopold Taburjanskyi, dnipropetrovskilaisen Olimp-osuuskunnan puheenjohtaja, Ukrainan kansanpuolueen puheenjohtaja;
- Oleksandr Tkatšenko, Ukrainan SNT:n maatalousministeri; sekä
- Vjatšeslav Tšornovil, Lvivin alueen alueneuvoston puheenjohtaja, entinen poliittinen vanki.
Ehdokkaista Tkatšenko vetäytyi vaalista hieman ennen vaalipäivää.
Kaikki ehdokkaat saivat kampanjointia varten julkisista varoista 75 000 ruplaa, minkä lisäksi kukin ehdokas sai vastaanottaa lahjoituksia enintään 150 000 ruplan edestä.
Vaalissa olivat äänioikeutettuja kaikki Ukrainassa asuneet 18 vuotta täyttäneet. Äänioikeutettuja olivat myös Ukrainan alueelle sijoitetut Neuvostoliiton asevoimien sotilaat riippumatta siitä, olivatko he kotoisin Ukrainasta vai muista Neuvostoliiton jäsentasavalloista. Äänestyslipulle oli painettu ehdokkaiden nimet, ja äänestäminen tapahtui yliviimalla kaikkien muiden paitsi yhden ehdokkaan nimet. Jos yliviivattuja nimiä oli väärä määrä, äänestyslippu hylättiin. Jos yksikään ehdokkaista ei olisi saanut vähintään puolta äänistä, olisi käyty toinen vaali kahden eniten ääniä saaneen ehdokkaan välillä.[1]
Tulokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Ehdokas | Puolue | Äänimäärä | Ääniosuus |
|---|---|---|---|
| Leonid Kravtšuk | sitoutumaton | 19 643 481 | 61,59 % |
| Vjatšeslav Tšornovil | Ukrainan kansanliike | 7 420 727 | 23,27 % |
| Levko Lukjanenko | Ukrainan tasavaltalaispuolue | 1 432 556 | 4,49 % |
| Volodymyr Hrynov | Ukrainan demokraattisen heräämisen puolue | 1 329 758 | 4,17 % |
| Ihor Juh’novskyi | sitoutumaton | 554 719 | 1,74 % |
| Leopold Taburjanskyi | Kansanpuolue | 182 713 | 0,57 % |
| Lähde:[2] | |||
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ The December 1, 1991 Referendum/Presidential Election in Ukraine (PDF) ETYJ. Viitattu 10.6.2024. (englanniksi)
- ↑ Вибори Президента України 1 грудня 1991 Комітет виборців України. Viitattu 10.6.2024. (ukrainaksi)