Ukkoslintu

Ukkoslintu
Ukkoslintu
Ominaisuudet
Nimen etymologia	Nimi juontuu linnun myyttisestä yhteydestä ukkosmyrskyihin
Tuntomerkit	Petolinnun, kuten kotkan ruumis, mutta kaksi päätä
Esiintyminen	Pohjois-Amerikan taivaalla
Kansanperinne
Kansanperinteen alkuperä	Pohjoisamerikkalainen kansanuskomus
Infobox OKNimi-testi OK

Ukkoslintu on linnunhahmoinen ukkosenjumala monien Euroopan, Aasian ja Amerikan kansojen vanhoissa uskonnoissa. Ukkoslintu on myös 1800-luvun loppupuolen jälkeen joitakin kertoja havaituksi väitetty jättiläislintu tai liskolintu, jota ei kuitenkaan ole pystytty tieteellisesti todistamaan.

Uskomusolento

Useat kansat ovat uskoneet ukkosen aiheuttajaksi suuren linnun. Monilla Aasian kansoilla jokseenkin samanlaisessa roolissa on ollut lohikäärme. Ukkoslinnun on monissa tapauksissa korvannut ihmishahmoinen ukkosenjumala. Suomalaisessa mytologiassa ukkoslintu on Kokko, joka on aikojen saatossa muuttunut varsinaisesta jumalolennosta taruhahmoksi. Kokon on kerrottu lyövän tulta ja ylijumalakin voi lyödä tulta kolmella kokon sulalla.

Intiaaneille tärkeä Ukkoslintu on kuvattu toteemipaaluihin useimmiten päällimmäisenä siivet levitettyinä. Intiaanien Ukkoslintu aiheuttaa jyrinän ja tuulen heiluttamalla jättimäisiä siipiään. Lakota-intiaanien Ukkoslintu on Wakinyan. Kwakiutl-intiaanit kutsuivat olentoa nimellä Hohoq ja Nootko-heimo kutsui häntä nimellä Kw-Uhnx-Wa. Siipien kärkivälin sanotaan olevan kahden kanootin pituuden verran. Kun Ukkoslintu lentää, puristuvat pilvet vastakkain sen siipien iskeminä, ja tästä aiheutuu myrskyjä. Yksittäiset välähdykset tulevat Ukkoslinnun silmistä, ja salamat ovat käärmeitä, joita se kantaa mukanaan. Naamioissa se kuvataan kahden kippurasarven kanssa, joskus hampaat nokan sisällä.

Riippuen lähteestä ja tarinasta intiaanien Ukkoslintu on joko jumalolento (ja erisnimi) tai olentojen laji (ja yleisnimi). Kummassakin tapauksessa se on älykäs, voimakas ja kostonhimoinen. Vaikka ukkoslintu pohjimmiltaan on hyväntahtoinen, kaikki ovat yhtä mieltä että sitä kannattaa paeta.

Sioux'ien tarustoissa maa oli alussa osin meren peittämä, ja ennen ihmisiä maata ja merta kansoittivat unktehilat, liskon ja käärmeen kaltaiset hirviöpedot. Ukkoslinnut taistelivat unktehiloja vastaan tehdäkseen tien ihmiselle. Lopulta meri vetäytyi, lähes kaikki unktehilat surmattiin ja jäljelle jääneet muuttuivat pieniksi matelijoiksi.

Nootka-intiaanien mukaan Ukkoslintu istuu vuorella ja palvelee suurta henkeä. Se lentää vain kantaakseen viestiä jumalolennolta toiselle

Ukkoslintu-lajiin kuuluvat olennot (kuten Kwakiutl ja Cowichan-heimot uskoivat) pystyivät ottamaan ihmishahmon vetämällä nokkansa pois, kuten se olisi ollut pelkkä naamio, ja poistamalla sulkansa, kuten ne olisivat olleet pelkkä sulkapeitteinen viitta. Tällaisten Ukkoslintujen uskotaan avioituneen ihmisten kanssa, joten ihmisten joukossa väitetään elävän ukkoslintujen jälkeläisiä. Vancouver-saarella kerrotaan eläneen kokonaisen kansan ihmishahmoisia ukkoslintuja. Kun muut heimot yrittivät orjuuttaa näitä, laittoivat ukkoslinnut nokkansa ja sulkansa takaisin, ja kostivat julmasti.

Väitetty jättiläiseläin

1800-luvulta näihin päiviin on kerrottu useista jättiläiskokoisten lintujen havainnoista lähinnä Yhdysvalloista. Erityisesti kryptozoologit ovat niistä kiinnostuneita, sillä he arvelevat ainakin osan kertovan ennestään tuntemattoman eläinlajin olemassaolosta. Seuraavassa on joitakin esimerkkejä väitetyistä havainnoista.

1800-luvulla

Amerikassa monet kertovat nähneensä ukkoslinnusta otetun valokuvan. Kuvan väitetään esittävän Yhdysvalloissa, Arizonassa vuonna 1886 ammuttua ukkoslintua ja olleen julkisuudessa vuoden 1960 tienoilla. Piirtäjä Larry Thomas on laatinut näkemästään valokuvasta muistinvaraisesti tarkan jäljennöksen. Piirroksessa jättiläismäinen lintu on sulkapeitteinen ja sillä on pitkät ja kapeat nokka ja siivet.

Toinen versio todennäköisesti samasta tapahtumasta on, että vuonna 1890 myös Arizonassa karjapaimenet olisivat tappaneet jättikokoisen linnuntapaisen olennon, jolla on suuri siipien kärkiväli. Sillä on kerrottu olleen sileä iho ja sulattomat siivet kuten lepakoilla. Kasvojen on kuvattu muistuttavan alligaattoria. Tämän kuvauksen on sanottu vastaavan esihistoriallista lentoliskoa. Karjapaimenet raahasivat raadon pikkukaupunkiin, jossa sen se laitettiin näytteille, heinäladon leveydelle yltävät siivet levälleen. Kerrotaan myös valokuvan ehkä julkaistun tästä paikallisessa lehdessä. Kyseessä saattaa kuitenkin olla pelkkä kaupunkitarina.

1900-luvulla

1960- ja 1970-luvuilla on lentokoneen kokoinen lintu väitetty havaitun Washingtonissa, Utahissa ja Idahossa. Näiden havaintojen tueksi on väitetty löytyneen suuria jalanjälkiä ja muita todisteita.

Vuodelta 1977 on eräs paljon kiistelty havainto. Yhdysvaltain Illinoisin osavaltiossa kolme poikaa oli leikkimässä takapihalla. Kaksi isoa lintua lähestyi, ja alkoi jahdata poikia. Kaksi poikaa pääsi pakoon, mutta toinen linnuista sai yhden pojista kiinni. Se tarttui kynsillään 10-vuotiaan pojan olkapäähän, ja kantoi tätä metrien korkeudessa jonkin matkan päähän. Poika sai kuitenkin rimpuiltua itsensä irti. Silminnäkijöiden mukaan eläinten siipien kärkiväli oli yli 3 metriä, niillä oli valkoinen "kaularengas", ja ne olivat pitkäpyrstöisiä. Tästä pääteltiin, että kyseessä olivat andienkondorit.

2000-luvulla

Vuonna 2002 Alaskassa väitettiin nähdyn Cessna-pienkoneen kokoinen linnunnäköinen otus.

Vuonna 2004 Etelä-Kaliforniassa lukiolainen kulki urheilukentältä kertomansa mukaan näki suuren linnunnäköisen otuksen lentävän taivaalla. Lintu lensi ukkospilven yllä. Kaukana oleva olento näytti pieneltä, mutta pääteltiin, että sillä oli pituutta lähes 8 metriä siipien päästä päähän.

Käsityksiä

Harrastelija-tutkijat ovat väittäneet muinaisten kansojen ukkoslintu-myytin pohjautuvan todellisten jättiläislintujen havaintoihin. Näiden eläinten kannat olisivat vähentyneet myöhemmin ehkä kuollen kokonaan pois tai vain muutamiin yksilöihin, jotka olisivat myös 1800-2000-lukujen havaintojen taustalla, kuten myös aikaisempien tarujen lohikäärmeiden. Skeptikoiden mukaan tämän kokoiset linnut eivät kuitenkaan pystyisi lentämään. Aivan mahdotonta tämä ei kuitenkaan olisi. Esihistoriallisella kondorin sukuisilla teratornilla (Teratornis incredibilis) sekä Argentaviksella oli siipien kärkiväli viidestä seitsemään metriä, ja niiden on uskottu lentäneen. Vielä 1400-luvulla Uudessa-Seelannissa eli haastinkotka, jonka siipien kärkiväli oli yli kolme metriä ja se painoi peräti 15 kilogrammaa.

Kryptozoologit ovat myös väittäneet jättiläislintujen lentäneen ukkosten edellä, sillä ne ovat halunneet pysyä kuivina kyetäkseen lentämään. Lisäksi kuivilla alueilla ilmavirtaus on nouseva. Myös useat tunnetut linnut käyttävät hyväkseen nousevan ilmavirtauksen tuomaa nostetta. Kryptozoologi John Keel on väittänyt kartoittaneensa useita jättiläislintujen havaintoja Yhdysvalloista ja huomanneensa niiden ajallisesti ja paikallisesti osuneen yksiin ukkosmyrskyjen kanssa.

Ohion seuduilla on poikkeuksellisen paljon havaintoja jättiläislinnuista. On selitetty, että Ohion seudun havainnot selittäisi jokin ennestään tuntematon, erityisen isokokoinen kaliforniankondorin alalaji.

Lintututkija Angelo P. Capparello Illinoisin valtionyliopistosta arvostelee väitteitä Yhdysvalloissa olevista vielä löytymättömistä jättiläislintulajeista ruuan puutteella. Monilla alueilla, millä näitä lintuja väitetään nähdyn, ei ole tarpeeksi syötävää linnuille. Vielä merkittävämpi kritiikki on se, etteivät Yhdysvaltain ja Kanadan taivaita valvovat suuret lintubongareiden joukot ole havainneet tuollaisia lintuja, vaikka välillä kummallisia havaintoja tekevätkin.

Lähteet

• Tieteen Kuvalehti 7/1998, s. 63: artikkeli Outo valokuva oudosta linnusta
• Cryptozoology.com - Thunderbird (englanniksi)
• Unknownexplorers.com - Thunderbird (englanniksi)