Ugo Betti

Ugo Betti.

Ugo Betti (4. helmikuuta 1892 Camerino, Italia – 9. kesäkuuta 1953 Rooma, Italia) oli italialainen näytelmä- ja novellikirjailija sekä runoilija.

Betti oli varsinaiselta ammatiltaan lakimies kuten vanhempi veljensä Emilio. Hän aloitti lakititeteen opiskelun Parmassa mutta joutui keskeyttämään opintonsa ensimmäisen maailmansodan takia. Hän oli sodan loppuvaiheissa sotavankina Rastattissa. Sodan jälkeen Betti jatkoi opintojaan ja valmistuttuaan juristiksi hänet nimitettiin 1921 tuomariksi Parman lähellä sijaitsevaan Bedonian pikkukaupunkiin. Bettin mieliharrastus oli jalkapallo, jossa hän edusti ensin pelaajana ja sittemmin valmentajana Parma FC -seuraa. Seuran kotipeliasu on Bettin yhdessä Torquato Rossinin kanssa suunnittelema.

Betti muutti 1931 Roomaan saatuaan viran Italian oikeusministeriössä ja jätti samalla jalkapallon. Oikeusministeriössä Betti tuli tunnetuksi siitä, että hän vietti suurimman osan ajastaan ministeriön kirjastossa, jossa hän myös kirjoitti monet teoksistaan. Hänet nimitettiinkin 1944 virallisesti ministeriön kirjastonhoitajaksi.

Teokset

Il re pensieroso (1922) La Padrona (1926) L'isola meravigliosa (1929) Il diluvia (1931) Una bella domenica di settembre (1935) I nostri sogni (1936) Frano allo scalo nord (1936) Il paese delle vacanze (1937) Favola di Natale (1937) Il cacciatore di anitre (1940)

Il diluvio (1943) Spiritismo nell'antica casa (1944) Corruzione al Palazzo di Giustizia (1944-1945) Delitto all'isola delle capre (1946) Ispezione (1947) Aque turbate (1948) La regina e lgli insorti (1949) L'aiuola bruciata (1952) La Fuggitiva (1953)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ugo Betti Wikimedia Commonsissa

• Sitaatteja aiheesta Ugo Betti Wikisitaateissa