USS Woolsey
| USS Woolsey | |
|---|---|
_underway_at_sea,_circa_in_1920.jpg) |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Bath Iron Works, Bath, Maine |
| Kölinlasku | 1. marraskuuta 1917 |
| Laskettu vesille | 17. syyskuuta 1918 |
| Palveluskäyttöön | 30. syyskuuta 1918 |
| Poistui palveluskäytöstä | 21. helmikuuta 1921 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 1 173 t |
| Pituus | 95,82 m |
| Leveys | 9,43 m |
| Syväys | 2,96 m |
| Nopeus | 36 solmua |
| Miehistöä | 131 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 × 4" tykkiä 2 × 1 naulan ilmatorjuntatykkiä 12 × 21" (533 mm) torpedoputkea 2 × syvyyspommikiskoa 1 × Y-tykki |
USS Woolsey (runkonumero DD77) oli Yhdysvaltain laivaston Wickes-luokan hävittäjä, joka valmistui pian ensimmäisen maailmansodan päätyttyä.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Wickes-luokka
Yhdysvaltain laivasto tilasi aluksen nimettömänä hävittäjä No. 77:na Bathista Mainen osavaltiosta Bath Iron Worksiltä, missä köli laskettiin 1. marraskuuta 1917. Laivastoesikunnan 1. elokuuta 1918 päivätyllä käskyllä se nimettiin USS Woolseyksi ja laskettiin vesille 17. syyskuuta 1918 kumminaan rouva Elise Campau Wells. Alus otettiin palvelukseen 30. syyskuuta ensimmäisenä päällikkönään Frederick V. McNair.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bathin edustalla järjestettyjen koeajojen ja Bostonin laivastontelakalla ja Newport Toledon laivastoasemalla tehtyjen varustamisten päätyttyä Woolsey lähti 9. lokakuuta New Yorkiin kohdatakseen USS Virginian Euroopan matkaa varten. Alukset lähtivät 13. lokakuuta New Yorkin satamasta suojaten saattuetta HX-52. Suhteellisen tapahtumaköyhän matkan päätteeksi saattue luovutettiin Britannian kuninkaallisen laivaston saattajille 22. lokakuuta. Woolsey suuntasi tehtävästä vapauduttuaan Islannin pohjoisosassa sijaitsevaan Buncranaan, jonne se saapui seuraavana päivänä. Kaksi päivää myöhemmin alus lähti merelle kohti Azorien Ponte Delgadaa, josta se jatkoi tankkauksen jälkeen matkaansa. Alus saapui New Yorkiin 5. marraskuuta. Oltuaan kuukauden New Yorkissa, minä aikana sotatoimet päättyivät aselepoon 11. marraskuuta. Alus lähti New Yorkista Eurooppaan liittyäkseen Yhdysvaltain laivasto-osastoon. Alus saapui Brestiin 20. joulukuuta ilmoittautuen Eurooppaan sijoitetun laivasto-osaston komentajalle.[1]
Alus suoritti seuraavien seitsemän kuukauden aikana erilaisia tehtäviä Euroopassa kuten toimien yhteysaluksena kuljettaen postia ja matkustajia Brestin ja Britteinsaarten satamien ennen kaikkea Plymouthin ja Southamptonin välillä. Alus oli 11. maaliskuuta 1919 yksi neljästä hävittäjästä, jotka saattoivat presidentti Woodrow Wilsonia kuljettaneen George Washingtonin Brestiin. Woolsey saattoi Versailles'n rauhankokouksen päätyttyä presidenttiä kuljettaneen George Washingtonin Yhdysvaltoihin. Alukset lähtivät Brestistä kesäkuun lopulla 1919 ja ne saapuivat Hampton Roadsiin 8. heinäkuuta.[1]
Kymmenen päivää saapumisensa jälkeen Woolsey lähti jälleen merelle liittyäkseen Tyynenmeren laivastoon. Alus saapui 24. heinäkuuta Panamaan läpäisten kanavan ja jatkaen matkaansa kohti Havaijilla järjestettäviä sotaharjoituksia, joiden päätyttyä se palasi San Diegoon. Alus poistettiin 31. toukokuuta 1920 Mare Islandin laivastontelakalla palveluksesta ja se palautettiin palvelukseen 20. lokakuuta. Alus liittyi Tyynenmeren laivastoon, jonka mukana se operoi Yhdysvaltain länsirannikolla. Alukseen törmäsi 26. helmikuuta 1921 Panaman edustalla lähellä Coiban saarta SS Steel Inventor, jonka keula leikkasi hävittäjän rungon kahtia. Woolsey upposi turman seurauksena.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. London: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)