USS Virginia (SSN-774)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kuvaa Yhdysvaltain laivaston Virginia-luokan ydinsukellusvenettä. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
USS Virginia
USS Virginia
USS Virginia
Aluksen vaiheet
Rakentaja General Dynamics Electric Boat, Groton, Connecticut
Kölinlasku 2. syyskuuta 1999
Laskettu vesille 16. elokuuta 2003
Palveluskäyttöön 23. lokakuuta 2004
Tekniset tiedot
Uppouma 7 150 t (pinnalla)
7 800 t (sukelluksissa)
Pituus 114,91 m
Leveys 40,23 m
Syväys 10,36 m
Koneteho 1 x S9G-painevesireaktori
Nopeus pinnalla: 15 solmua
sukelluksissa: 25+ solmua
Miehistöä 113
Aseistus
Aseistus 4 x 533 mm torpedoputkea
12 x Mk36 VLS -siiloa Tomahawk-risteilyohjusten laukaisemiseksi

USS Virginia (runkonumero SSN-774) on Yhdysvaltain laivaston Virginia-luokan ydinsukellusvene.

Alus tilattiin General Dynamics Electric Boat Divisionilta Grotonista Connecticutista, missä rakentaminen aloitettiin 2. syyskuuta 1999. Se laskettiin vesille 16. elokuuta 2003 kumminaan Virginian kuvernöörin ja senaattorin Charles Robbin puoliso ja presidentti Lyndon B. Johnsonin tytär Lynda Johnson Robb ja liitettiin laivastoon 23. lokakuuta 2004 ensimmäisenä päällikkönään David Kern.[1]

Virginia palasi 23. marraskuuta 2005 New Londonin sukellusvenetukikohtaan ensimmäiseltä partiomatkaltaan. Alus siirrettiin 12. tammikuuta 2006 koeajojen jälkeiseen tarkastukseen telakalle. Robert E. Clark vastaanotti 27. kesäkuuta 2008 aluksen päällikkyyden.[1]

Alus lähti 15. lokakuuta 2009 ensimmäiselle kuuden kuukauden partiomatkalleen, jolta se palasi 13. huhtikuuta 2010 Grotoniin Connecticutiin matkattuaan yli 37000 merimailia. Matkan aikana se vieraili Rotassa, Soudanlahdella, Fujaihrassa ja Aksazissa. Timothy Salter vastaanotti aluksen päällikkyyden 29. huhtikuuta New Londonin sukellusvenetukikohdassa.[1]

Alus saapui 28. kesäkuuta Halifaxiin kansainväliseen laivastokatselmukseen ja se saapui 1. syyskuuta Portsmouthin laivastontelakalle Kitteryssä Mainessa ensimmäiseen ylläpitohuoltoonsa, joka sisälsi ylläpitäviä korjauksia sekä järjestelmäpäivityksiä. Alus palasi palvelukseen 5. toukokuuta 2012 oltuaan 19 kuukautta telakalla.[1]

Steven W. Antcliff vastaanotti aluksen päällikkyyden 15. helmikuuta 2013 Grotonissa. Alus lähti 13. elokuuta New Londonista merelle. Alus kiinnittyi 24. elokuuta laituriin Portsmouthissa Britteinsaarilla viikoksi. Alus saapui 7. lokakuuta Clydeen ja se palasi Grotoniin 13. helmikuuta 2014 oltuaan puoli vuotta partiomatkalla. Seuraavan matkalle alus lähti 28 maaliskuuta ja palasi 3. heinäkuuta.[1]

Lokakuussa alus oli telakalla rutiinitarkastuksessa, mistä palattuaan se oli joulukuun alun koeajoissa. Alus kiinnittyi 23. toukokuuta 2015 Nova Scotiassa Halifaxissa laituriin ja 1. marraskuuta New Londonissa.[1]

Alus saapui 22. maaliskuuta 2016 Clydeen Skotlantiin ja edelleen 8. heinäkuuta Devonportiin kahdeksaksi päiväksi. Alus palasi 28. heinäkuuta New Londoniin oltuaan kuusi kuukautta merellä. Aluksen päällikkö Steven W. Antcliff luovutti 2. syyskuuta New Londonissa päällikkyyden seuraajalleen Jeffrey Andersonille, josta tuli samalla aluksen kuudes päällikkö.[1]

Alus lähti tammikuun alussa 2017 Grotonista Floridan rannikolle. Alus ankkuroitui 17. tammikuuta Port Caanveraliin, mistä se jatkoi matkaansa 20. tammikuuta. Alus palasi Cape Canaveraliin vielä tammikuun lopulla, minkä jälkeen se palasi Grotoniin helmikuussa.[1]

Alus lähti elokuun lopulla Grotonista merelle ja se saapui 10. joulukuuta Clydeen Skotlantiin, mistä se lähti 16. joulukuuta. Alus palasi 22. joulukuuta Clydeen viiden päivän lepoon. Alus osallistui 20.-24. tammikuuta 2018 sukellusveneentorjuntaharjoitukseen Cadizinlahdella, mistä vapauduttuaan alus vieraili Rotassa Espanjassa. Alus lähti merelle 8. helmikuuta ja se saapui 22. helmikuuta New Londoniin oltuaan puoli vuotta partiomatkalla.[1]

Alus saapui 26. syyskuuta Portsmouthin laivastotelakalle Kitteryyn Maineen, missä se telakoitiin 20 kuukaudeksi.[1]