USS Ronquil (SS-396)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
USS Ronquil
Aluksen vaiheet
Rakentaja Portsmouthin laivastontelakka, Kittery, Maine
Kölinlasku 9. syyskuuta 1943
Laskettu vesille 27. tammikuuta 1944
Palveluskäyttöön 22. huhtikuuta 1944
Poistui palveluskäytöstä 1. heinäkuuta 1971
Tekniset tiedot
Uppouma 1 550 t (pinnalla)
2 463 t (sukellus)
Pituus 95,02 m
Leveys 8,31 m
Syväys 5,13 m
Koneteho 5 400 shp (pinnalla)
2 740 shp (sukellus)
Nopeus 20,25 solmua (pinnalla)
8,75 solmua (sukellus)
Miehistöä 80-81
Aseistus
Aseistus 1 × 5"/25 tykki
1 × Bofors 40 mm -ilmatorjuntatykki
1 × Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykki
10 × 21" torpedoputkea

USS Ronquil (runkonumero SS-396) oli Yhdysvaltain laivaston vuonna 1944 vesillelaskettu Balao-luokan sukellusvene.

Pääartikkeli: Balao-luokka

Alus tilattiin Portsmouthin laivastontelakalta Kitterystä Mainesta, missä köli laskettiin 9. syyskuuta 1943. Alus laskettiin vesille 27. tammikuuta 1944 kumminaan rouva C. M. Elder ja otettiin palvelukseen 22. huhtikuuta ensimmäisenä päällikkönään H. S. Monroe.[1]

Uuden Englannin rannikolla järjestettyjen vastaanottokokeiden jälkeen alus lähti Havaijille. Alus saapui 8. heinäkuuta Pearl Harboriin ja koulutusjakson jälkeen se lähti ensimmäiselle partiomatkalleen 31. heinäkuuta Formosan ja Sakishima Gunton väliselle merialueelle. Alus upotti 24. elokuuta rahtilaivat Yoshidamaru No. 3 (4 646 t) ja Fukureimaru (5 969 t). Alus palasi Pearl Harboriin 8. syyskuuta.[1]

Toinen partiomatka, joka alkoi 30. syyskuuta, oli kaksi osainen. Ensin sukellusvene kuului Bungo Suidossa toimineeseen ryhmään ja sitten kuuden veneen Boninille suuntautuneeseen syöksyyn. Alus palasi matkalta 28. marraskuuta.[1]

Aluksen kolmas partiomatka oli 1. tammikuuta – 14. helmikuuta 1945, jolloin se partioi Boninin vesillä ollen lentokoneiden pelastusaluksena. Neljännellä matkalla 11. maaliskuuta – 23. huhtikuuta alus ei kohdannut japanilaisia aluksia, mutta pelasti kymmenen maavoimien lentäjää Boninin ja Japanin välillä alas ammutusta B-29 koneesta. Aluksen viides ja samalla viimeinen partiomatka oli 19. toukokuuta – 26. heinäkuuta Itä-Kiinan merellä ja Keltaisella merellä. Tyynenmeren sodan päättyessä alus oli Pearl Harborin edustalla koulutuksessa. Alus palasi San Diegoon syksyllä 1945 aloittaen koulutuspurjehdukset Kalifornian rannikolla.[1]

Tammikuussa 1947 alus lähti San Diegosta ensimmäiselle rauhan ajan komennukselle Tyynelle valtamerelle. Alus oli merelle 114 vuorokautta käyden muun muassa Tahitilla, Karoliineilla, Mariaaneilla, Japanissa sekä Keltaisella merellä. Palattuaan San Diegoon alus jatkoi palvelustaan lähivesillä, kunnes se siirrettiin kolmivuotiseen koulutukseen.[1]

Palveluksesta poistoa varten alus siirrettiin Mare Islandin telakalle toukokuussa 1952. Telakalla alukselle tehtiin niin sanottu Guppy modernisointi, jolloin sen runko ja torni virtaviivaistettiin vedenalaisen nopeuden parantamiseksi, alukselle asennettiin uudet, suuremman kapasiteetin akut toimintasäteen parantamiseksi ja snorkkeli mahdollistamaan dieselmoottorin käyttäminen periskooppisyvyydessä. Lisäksi alukselle asennettiin uutta elektroniikkaa kuten parempi kaikuluotain ja tulenjohtojärjestelmä.[1]

Alus palasi palvelukseen 16. tammikuuta 1953 ja se lähti 12. kesäkuuta Japaniin. Alus matkasi Yokosukan kautta Tokioon, jonne se saapui 19. heinäkuuta osallistuakseen Mustan laivan juhlallisuuksiin, jolla juhlistettiin kommodori Perryn Japanin avaamista vuonna 1852. Elo-syyskuun alus osallistui sukellusveneidentorjunta ja muihin operaatioihin Japanin lähivesillä.[1]

Alus palasi 11. joulukuuta 1953 San Diegoon vuosihuoltoon, reservin koulutukseen ja sotaharjoituksiin. Alus lähti toiselle Tyynenmeren matkalleen 21. maaliskuuta 1955, mistä se palasi syyskuun lopulla. Seuraavat kaksi vuotta alus pysyi länsirannikolla, kunnes se lähti Kaukokitään 31. heinäkuuta 1957.[1]

Suuren valkoisen laivaston San Franciscoon saapumisen 50-vuotisjuhlallisuuksiin alus osallistui 3.-7. heinäkuuta 1958, mistä se palasi normaalipalvelukseen. Alus lähti San Diegosta 6. huhtikuuta 1959 viiden kuukauden partiomatkalle Tyynellämerellä. Heinä-elokuussa 1960 alus osallistui Yhdysvaltain ja Kanadan laivastojen sukellusveneentorjuntaharjoitukseen itäisellä Tyynellämerellä. Vuoden 1961 syksyllä alus lähti jälleen partiomatkalle, mistä se palasi maaliskuussa 1962.[1]

Osallistuttuaan sukellusveneidentorjuntaesitykseen kansallisille radio ja televisioyhtiöille alus siirrettiin huoltoon, mistä palattuaan se oli lähinnä rannikkovesillä. Alus lähti marraskuussa 1963 San Diegosta 7. laivastoon. Palattuaan Kaliforniaan alus palasi rannikkopalvelukseen. Vuoden 1964 lopulla alus valmistautui operaatioihin Vietnamin alueella ja helmikuussa 1965 se lähti viiden kuukauden matkalle Kaakkois-Aasiaan.[1]

Vuoden 1966 puolivälissä alus liittyi uudelleen 7. laivastoon, mistä se palasi helmikuussa 1967 San Diegoon aloittaen partioinnin länsirannikolla. Palvelus keskeytyi elokuussa, kun alusta tarvittiin Ice Station Zebran kuvauksissa.[1]

Alus matkasi 26. joulukuuta jälleen Japaniin. Matkan aikana alus osallistui monikansalliseen harjoitukseen ennen kuin se palasi länsirannikolle 2. heinäkuuta 1968. Alus lähti jälleen Kaukoitään 4. heinäkuuta 1969 ja palasi jouluaattona San Diegoon. Tammikuusta 1970 alus oli huollossa, mitä seurasi koulutusjakso sekä laivaston sotaharjoitukset. Elokuussa alus liitettiin jälleen 7. laivastoon, joka kesti vuoden vaihteen yli.[1]

Ronquil poistettiin alusluettelosta 1. heinäkuuta 1971 ja se luovutettiin Espanjalle vielä samana päivänä.[1]

Espanjan laivasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanjan laivasto otti aluksen palvelukseen ostopäivänä nimellä Isaac Peral (S32)[1]. Alus lähti espanjalaisella miehistöllä varustettuna San Diegosta Cartagenaan, jonne se saapui 22. elokuuta. Alus siirrettiin reserviin jo vuonna 1982, mutta se poistettiin palveluksesta vasta 3. huhtikuuta 1984 uuden sukellusvene Sirocon palvelukseenoton yhteydessä.[2]

  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947–1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1 (englanniksi)
  1. a b c d e f g h i j k l m n history.navy.mil
  2. Gardiner 1995 s. 438