USS Gerald R. Ford (CVN-78)
| USS Gerald R. Ford (CVN-78) | |
|---|---|
_underway_on_8_April_2017.JPG) USS Gerald R. Ford |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Huntington Ingalls Industries, Newport News, Virginia |
| Hinta | 13,3 miljardia USD |
| Kölinlasku | 14. marraskuuta 2009 |
| Laskettu vesille | 11. lokakuuta 2013 |
| Palveluskäyttöön | 22. heinäkuuta 2017 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | noin 100 000 t (kuormattu) |
| Pituus | 332,85 m |
| Leveys |
40,84 m lentokansi: 76,8 m |
| Syväys | 7,8 m |
| Koneteho | 2 × A1B-ydinreaktoria |
| Nopeus | 30+ solmua (56 km/h) |
| Miehistöä | 508 upseeria ja 3 789 miehistöä |
| Aseistus | |
| Aseistus |
2 × RIM-162 ESSM 2 × RIM-116 Rolling Airframe Missile 3 × Phalanx CIWS 4 × Browning M2 yli 75 lentokonetta ja helikopteria |
USS Gerald R. Ford (runkonumero CVN-78) on Yhdysvaltain laivaston vuonna 2013 vesillelaskettu Gerald R. Ford -luokan lentotukialus, joka on nimetty Yhdysvaltain 38. presidentin Gerald Fordin mukaan.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Gerald R. Ford -luokka
Alus tilattiin Huntington Ingalls Industriesilta Newport Newsistä Virginiasta, missä köli laskettiin 14. marraskuuta 2009. Se kastettiin 9. marraskuuta 2013 kumminaan presidentti Gerald R. Fordin tytär Susan Ford Bales ja laskettiin vesille 17. marraskuuta. Alus luovutettiin 31. toukokuuta laivastolle, joka otti sen palvelukseen 22. heinäkuuta 2017.[1] Valmistus maksoi 13,3 miljardia Yhdysvaltain dollaria[2].
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viikko palvelukseenoton jälkeen alukselle laskeutui 28. heinäkuuta F/A-18F Super Hornet, joka teki ensimmäisen onnistuneen laskun jarruvaijereihin. Sama lentokone teki ensimmäisen katapulttiavusteisen nousun alukselta reilua tuntia myöhemmin. Seuraavana päivänä alus kiinnittyi Norfolkin laivastotukikohdassa laituriin oltuaan vain vuorokauden merellä. Se oli 2.-16. elokuuta ja 29. syyskuuta - 8. lokakuuta erilaisissa testeissä Virginian rannikolla.[3]
Kontra-amiraali Roy J. Kelley vastaanotti 19. lokakuuta aluksen kannella kontra-amiraali Bruce H. Lindseyltä Naval Air Force Atlanticin komentajan tehtävät.[3]
Aluksen testaus jatkui 2018 alussa. Huntington Ingalls sai 55,8 miljoonan dollarin tilauksen koeajojen toteuttamiseksi, minkä tuli olla tehtynä kesäkuussa 2019. Huhtikuussa 2018 telakka sai 10,8 miljoonan dollarin lisätilauksen, mitä täydennettiin vielä 30. huhtikuuta 61,3 miljoonan dollarin tilauksella.[3]
Alus lähti 19. toukokuuta Virginian rannikolle koeajoihin, joissa testattiin propulsiojärjestelmää. Alus palasi 22. toukokuuta laituriin, missä korjattiin propulsiojärjestelmässä havaittuja vikoja. Koeajoja jatkettiin 31. toukokuuta - 7. kesäkuuta. Se palasi hinattuna laituriin 15. heinäkuuta.[3]
Huntington Ingalls vastaanotti 27. heinäkuuta 2019 9,8 miljoonan dollarin tilauksen testauksen jatkamiseksi. John C. Cummings vastaanotti 10. elokuuta aluksen päällikkyyden. Huntington Ingalls sai 687,1 miljoonan dollarin tilauksen aluksen huolloista, minkä tarkoituksena oli taata modernisoinnit aluksen elinkaaren alkuajan. Tilaus sisälsi viisi huoltojaksoa ennen kesäkuuta 2024.[3]
Alus lähti 25. lokakuuta lisätesteihin, mistä se palasi 30. lokakuuta laituriin. Alus oli lähes kolme viikkoa propulsiojärjestelmätesteissä, mistä se palasi Norfolkiin 25. marraskuuta. Se oli 4.-11. joulukuuta Virginian rannikolla jälleen propulsiojärjestelmätesteissä.[3]
Oltuaan kaksi viikkoa lentotoimintakokeissa alus kiinnittyi 31. tammikuuta 2020 laituriin Norfolkissa. Se oli 3.-11. helmikuuta propulsiojärjestelmätesteissä ja uudelleen 11. maaliskuuta alkaen. Alus oli 19. -24. maaliskuuta Virginian rannikolla lentotoimintasertifioinnissa ja lentotukialuksen toimintakokeissa kannellaan 8. lentotukialuslennosto. Alus kiinnittyi 25. maaliskuuta Norfolkissa laituriin. Se oli 5.-6. huhtikuuta taistelunjohtojärjestelmien testeissä ja 7.-10. huhtikuuta niiden tarkastuksessa, mistä alus palasi 12. huhtikuuta Norfolkiin.[3]
Alus vastaanotti 15. toukokuuta täydennykset merellä USNS Patuxent Riveriltä. Alus oli 17.-20. toukokuuta viestiliikennejärjestelmien vastaanottotesteissä Jacksonvillen harjoitusalueella, mistä se siirretttiin 22. toukokuuta Virginia Capesiin ja edelleen Norfolkiin 25. toukokuuta.[3]
Oltuaan kymmenen päivää järjestelmätesteissä alus palasi 7. kesäkuuta Norfolkiin. Se oli 10.-13. syyskuuta lentotukialuksen vastaanottokokeissa. Alus oli 17. syyskuuta Virginian rannikolla, mistä se lähti kohti etelää. Alus oli 20. syyskuuta hieman ennen puolta yötä noin 20 merimailia itään Bahamaan kuuluvista Great Abaco Islandista. Sen akustiset järjestelmät testattiin samoin kuin aluksen oma akustiikka mitattiin 20.-30. syyskuuta AUTEC:ssa, mistä se palasi Norfolkiin 2. lokakuuta. Vuoden 2020 lopun aluksen miehistö harjoitteli taisteluosaston johtoaluksena.[3]
Paul J. Lanzilotta vastaanotti 12. helmikuuta 2021 aluksen päällikkyyden. Aluksen miehistön koulutus jatkui. Alus läpäisi räjäytyskokeet 18. kesäkuuta, 16. heinäkuuta ja 8. elokuuta. Alus hinattiin 20. elokuuta Newport Newsin telakalle huollettavaksi, mistä se palasi Norfolkiin 28. helmikuuta 2022.[3]
Alus oli 6.-14. heinäkuuta taistelujärjestelmien operatiivisen valmiuden saavuttamiseksi tarvittavissa testeissä.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| USS Gerald R. Ford - USS John F. Kennedy - USS Enterprise - USS Doris Miller |
| Edeltäjä: Nimitz-luokka – Seuraaja: ei ole |