USS Gambier Bay (CVE-73)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
USS Gambier Bay
Aluksen vaiheet
Rakentaja Kaiser Shipbuilding Company, Vancouver, Washington
Kölinlasku 10. heinäkuuta 1943
Laskettu vesille 22. marraskuuta 1943
Palveluskäyttöön 27. marraskuuta 1944
Poistui palveluskäytöstä upotettu 25. lokakuuta 1944
Tekniset tiedot
Uppouma 7 900 t
Pituus 156,13 m
Leveys 33 m
Syväys 6,86 m
Koneteho 9 000 ihp
Nopeus 19 solmua
Toimintamatka 10 240 nm@15 solmua
Miehistöä 860
Aseistus
Aseistus 1 × DP 5"/38 -tykki
16 × Bofors 40 mm
20 × Oerlikon 20 mm
28 × lentokonetta

USS Gambier Bay (runkonumerot AVG-73, ACV-73 ja CVE-73) oli Yhdysvaltain laivaston Casablanca-luokan saattuetukialus, joka upposi 25. lokakuuta 1944 Samarin saaren taistelussa keisarillisen Japanin laivaston alusten tykkitulessa.

Pääartikkeli: Casablanca-luokka

Alus tilattiin Kaiser Shipbuilding Companyltä Vancouverista Washingtonista, missä köli laskettiin 10. heinäkuuta 1943. Alus laskettiin vesille 22. marraskuuta kumminaan rouva H. C. Zitsewitz ja otettiin palvelukseen 28. joulukuuta Astoriassa Oregonissa ensimmäisenä päällikkönään Hugh H. Goodwin.[1]

San Diegossa suoritettujen vastaanottokokeiden jälkeen alus lähti 7. helmikuuta 1944 Pearl Harboriin mukanaan 400 sotilasta. Alus jatkoi matkaansa Marshalleille, missä se lennätti 84 lentokonetta täydennyksenä USS Enterpriselle. Tehtävänsä suoritettuaan alus palasi Pearl Harborin kautta San Diegoon, missä se kuljetti lentokoneita korjattavaksi sekä koulutti lentohenkilöstöä Etelä-Kalifornian rannikolla. Alus lähti 1. toukokuuta liittyäkseen kontra-amiraali H. B. Salladan tukiryhmään (TG52.11), joka oli Marshalleilla valmistautumassa Mariaanien maihinnousuun.[1]

Aluksen lentokoneet tukivat 15. kesäkuuta Saipanilla maihinnousevia merijalkaväen sotilaita tuhoten tykistöasemia, joukkojenkeskityksiä, panssarivaunuja ja ajoneuvoja.[1]

Hävittäjä USS Sheermann pyrki tuloksetta suojaamaan Gambier Bayta keisarillisen Japanin laivastolta. Raskaiden tykkien tuli pysäytti palavan saattuetukialuksen, ja kolme risteilijää lähestyi sitä. Pahoin vaurioitunut alus kaatui upoten 25. lokakuuta 1944 kello 09.07. Pääosa aluksella olleista 800 hengestä pelastettiin Leytenlahdelta saapuneisiin maihinnousualuksiin.[1]

  • Arni, Erkki: Taistelu Tyynen meren herruudesta. WSOY, 1964. ISBN 951-0-01096-0 (sid.), s. 354 - 356
  1. a b c d DANFS