USS Formoe (DE-509)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
USS Formoe
Aluksen vaiheet
Rakentaja Federal Shipbuilding and Dry Dock Company, Newark, New Jersey
Kölinlasku 3. tammikuuta 1944
Laskettu vesille 2. huhtikuuta 1944
Palveluskäyttöön 5. lokakuuta 1944
Poistui palveluskäytöstä 7. helmikuuta 1957
Portugalille 1957
Loppuvaihe romutettu 1970
Tekniset tiedot
Uppouma 1 350 t (standardi)
1 745 t (kuormattu)
Pituus 93 m
Leveys 11,23 m
Syväys 4,06 m
Koneteho 12 000 shp
Nopeus 24 solmua
Miehistöä 14 upseeria ja 201 miehistönjäsentä
Aseistus
Aseistus 2 x 5" tykkiä
4 x Bofors 40 mm kaksiputkisena asennuksena
10 x 20 mm ilmatorjuntatykkiä
3 x 21" torpedoputkea
1 x Hedgehog-sukellusveneentorjuntaheitin
8 x syvyyspomminheitintä
2 x kiskoa

USS Formoe (runkonumero DE-509) oli Yhdysvaltain laivaston John C. Butler -luokan saattuehävittäjä toisessa maailmansodassa.

Pääartikkeli: John C. Butler -luokka

Alus tilattiin Federal Shipbuilding and Dry Dock Companyltä Newarkista New Jerseystä, missä köli laskettiin 3. tammikuuta 1944. Alus laskettiin vesille 2. huhtikuuta kumminaan rouva A. L. Bolshazy ja otettiin palvelukseen 5. lokakuuta ensimmäisenä päällikkönään J. C. Spencer.[1]

Alus saapui 15. tammikuuta 1945 Yhdysvaltain itärannikolta Manukseen, mistä se lähti kymmenen päivää myöhemmin Morotaille liittyäkseen Lingayenille täydennyksiä kuljettavaan joukkojenkuljetussaattueeseen. Alus saapui 10. helmikuuta Lingayeninlahdelle ja seuraavat puolitoista kuukautta se oli Filippiineillä suojaten miinanraivaajia ja tuhoten Balerinlahdelta ja Casiguraninsalmesta raivainten irrottamia miinoja. Lisäksi alus suojasi Lingayenin ja Leyten välistä meriliikennettä. Alus partioi 21.–30. maaliskuuta Panayn rannikolla osana maihinnousua suojaavaa valvontaketjua, mistä vapauduttuaan se palasi Filippiineille saattuetehtäviin tehden muun muassa yhden matkan Manukseen noutaen maihinnousualuksia.[1]

Alus lähti 18. huhtikuuta 1945 Subicinlahdelta Morotaille osallistuakseen Borneon maihinnousuun. Alus saapui 1. toukokuuta Tarakanille suojaten maihinnousulaivastoa ja se oli 3.–30. toukokuuta Borneon rannikolla Tarakanin alueen laivastokomentajan Charles Crayn esikunta-aluksena. Alus japanilaisten ilmahyökkäysten torjunnan lisäksi tulitti neljää rannikkokohdetta tukiessaan maajoukkojen etenemistä. Alus oli pääasiassa saattuetehtävissä 2. kesäkuuta alkaen aina sotatoimien päättymiseen, minä aikana se vieraili muun muassa Leytellä, Hollandiassa, Ulithissa, Manilassa ja Okinawalla. Alus oli sodan päättyessä Manilassa, mistä se siirtyi miehitystehtäviin Okinawalle. Alus suojasi Yhdysvaltain laivaston 1. ilma-armeijan lippulaivaa pääosan uransa lopusta. Alus vieraili Shanghaissa ja Hongkongissa sekä Tokionlahdella. Alus palasi 20. tammikuuta 1946 San Franciscoon ja se poistettiin palveluksesta. Alus sijoitettiin San Diegon reserviin 27. toukokuuta.[1]

Alus palautettiin palvelukseen 27. kesäkuuta 1951 ja se lähti 5. lokakuuta San Diegosta kotisatamaansa Newportiin Rhode Islandille. Seuraavan vuoden alus oli koulutettavana Uudessa-Englannissa ja Karibianmerellä, kunnes se oli lokakuusta joulukuuhun koululaivana Key Westissä laivaston kaikuluotauskoulussa. Seuraavana syksynä alus oli vastaavassa tehtävässä ja muuten se oli itärannikolla ja Karibianmerellä, kunnes alus lähti 13. syyskuuta 1954 Newportista liittyäkseen Tyynenmeren laivastoon.[1]

Helmikuusta aina kesäkuuhun 1955 ja uudelleen lokakuusta 1955 maaliskuuhun 1956 alus oli Kaukoidässä osallistuen sukellusveneiden paikantamiseen ja ollen vartioaluksena Hongkongissa. Palattuaan Yhdysvaltoihin alus valmistautui ulkomaan palvelukseen San Franciscossa, missä se poistettiin palveluksesta 7. helmikuuta 1957.[1]

NRP Diogo-Cão (F-333)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus lainattiin 7. helmikuuta 1957 MDAP-ohjelman mukaisesti Portugalille, joka liitti sen laivastoonsa fregattina nimellä NRP Diogo-Cão. Alus poistettiin palveluksesta 19. marraskuuta 1968. Yhdysvallat myi aluksen Portugalille joulukuussa ja se romutettiin 1970.

  • Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
  1. a b c d e DANFS