USS Brooklyn (ACR-3)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kuvaa Yhdysvaltain laivaston panssariristeilijää. Muita saman nimisiä aluksia on täsmennyssivulla.
USS Brooklyn
Aluksen vaiheet
Rakentaja William Cramp and Sons, Philadelphia
Kölinlasku 2. elokuuta 1893
Laskettu vesille 2. lokakuuta 1895
Palveluskäyttöön 1. joulukuuta 1896
Poistui palveluskäytöstä 9. maaliskuuta 1921
Loppuvaihe myyty 20. joulukuuta 1921
Tekniset tiedot
Uppouma 8 363 t (standardi)
10 230 t (max)
Pituus 122,71 m (kokonaispituus)
Leveys 19,71 m
Syväys 7,3 m
Koneteho 16 000 ihp
Nopeus 20 solmua
Miehistöä 561
Aseistus
Aseistus 8 × BL 8"/35 -tykkiä
12 × 5"/40 tykkiä
12 × Driggs-Schroeder 6 naulan -tykkiä
4 × Driggs-Schroeder 1 naulan -tykkiä
5 × 18" torpedoputkea

USS Brooklyn (runkonumerot ACR-3 ja CA-3) oli Yhdysvaltain laivaston vuonna 1895 vesille laskettu panssariristeilijä ja myöhemmin A-luokan (raskas) risteilijä.

Alus tilattiin 19. heinäkuuta 1892 William Cramp and Sonsilta Philadelphiasta, missä köli laskettiin 2. elokuuta 1893. Alus laskettiin vesille 2. lokakuuta 1895 kumminaan Brooklynin pormestarin Charles A. Schierenin tytär neiti Ida May Schieren ja otettiin palvelukseen 1. joulukuuta 1896 päällikkönään Francis Augustus Cook.[1]

Aluksen aseistuksena oli valmistuessa kahdeksan kappaletta kahdeksan tuuman 35 pituuskaliiperin tykkiä, jotka oli sijoitettu torneihin. Näistä kaksi oli kokeellisia sähkömoottoriavusteisia aiemman höyryvoiman sijaan. Kokeilun osoittauduttua onnistuneeksi vastaavat tornit tilattiin myös USS Kearsargelle, USS Kentuckylle, USS Illinoisille ja USS Alabamalle. Aluksen apuaseina oli kaksitoista viiden tuuman 40 pituuskaliiperin tykkiä. Torpedoveneiden torjuntaan aluksella oli kaksitoista kuuden naulan tykkiä ja kunnialaukaustykkeinä neljä yhden naulan tykkiä. Aseistuksen täydensivät viisi kahdeksantoista tuuman torpedoputkea.[1]

Aluksen suojana oli paksuimmillaan kahdeksan tuuman panssarointi.[1]

Aluksen ensimmäisenä tehtävänä oli kuljetta Yhdysvaltain edustajat Britteinsaarille kuningatar Victorian hallinnon timanttivuosipäivän juhlallisuuksiin. Alus lähti 6. heinäkuuta Southamptonista ja saapui 17. heinäkuuta New Yorkiin. Alus partioi Yhdysvaltain itärannikolla ja Länsi-Intiassa, kunnes siitä tehtiin 28. maaliskuuta 1898 lentävän laivueen komentajan kommodori W. S. Schleyn lippulaiva.[1]

Laivue saapui 21. toukokuuta 1898 Kuubaan Cienguegosiin, josta se aloitti rannikon saarron. Laivue siirtyi 26. toukokuuta Santiagoon, jonne Espanjan laivasto oli rannikkolinnakkeiden suojaamana. Alus oli 3. heinäkuuta avain asemassa Santiagon taistelussa, jossa Espanjan laivasto tuhottiin. Alukseen osui 20 kertaa, mutta ainoastaan yksi mies sai surmansa ja toinen haavoittui.[1]

Alus palasi 20. elokuuta 1898 New Yorkin Tompkinsvilleen. Se partioi Atlantin rannikolla ja Kariabianmerellä. Alus osallistui 5. lokakuuta New Yorkissa järjestettyihin Espanjan ja Yhdysvaltain välisen sodan voiton juhlallisuuksiin, minkä jälkeen se lähti Suezin kanavan kautta Filippiineille Manilaan, jonne se saapui 16. joulukuuta. Alus nimitettiin Aasian laivueen lippulaivaksi, missä tehtävässä se osallistui Pohjois-Kiinan vapautukseen 8. heinäkuuta - 11. lokakuuta 1900 sekä purjehdukseen Australiaan ja Hollannin Itä-Intiaan 10. huhtikuuta - 7. elokuuta 1891. Alus oli tehtävässä, kunnes se lähti 1. maaliskuuta 1902 Suezin kanavan kautta Yhdysvaltain itärannikolle. Alus saapui 1. toukokuuta New Yorkin laivastontelakalle.[1]

Alus oli 20. toukokuuta 1902 Havannassa, missä Kuuban hallitus vastaanotti Yhdysvalloilta saaren hallinnan. Kesä-heinäkuun alus oli erityistehtävissä. Seuraavien neljän vuoden aikana alus partioi Pohjois-Atlantin laivastossa ja Euroopan laivueessa, kunnes se palasi 25. toukokuuta 1905 New Yorkiin. Alus oli 7. kesäkuuta 1905 kontra-amiraali C. D. Sigsbeen lippulaivana, kun se lähti Ranskan Cherbourgiin. Alukselle siirrettiin John Paul Jonesin ruumis, joka kuljetettiin Yhdysvaltoihin. Alus saapui Annapolisiin, missä kommodori Jonesin ruumis siirrettiin maihin 23. heinäkuuta 1905.[1]

Alus oli 2.-23. elokuuta 1905 laivaston militian purjehduksella koululaivana ja partiomatkalla Välimerellä 28. joulukuuta 1905 - 8. toukokuuta 1906. Se siirrettiin 16. toukokuuta League Islandin laivastontelakalla reserviin. Lukuun ottamatta lyhyttä palvelusjaksoa 30. kesäkuuta - 2. elokuuta 1906 Havannassa alus oli reservissä kevääseen 1907. Alus oli 12. huhtikuuta - 4. joulukuuta 1907 nähtävillä Jamestownissa. Alus palautettiin reserviin 21. joulukuuta 1907 Philadelphiassa.[1]

Alus poistettiin palveluksesta 23. kesäkuuta 1908, kunnes se palautettiin reservipalvelukseen 2. maaliskuuta 1914. Se oli 24. heinäkuuta 1914 - 13. maaliskuuta 1915 Atlantin reservilaivaston vastaanottoaluksena Bostonin laivastontelakalla. Alus palautettiin palvelukseen 9. toukokuuta 1915 Philadelphiassa ja aloitti puolueettomuusvartioinnin Bostonin sataman alueella, kunnes se lähti marraskuun lopussa komentajan lippulaivaksi Aasian asemalle. Alus oli normaaleissa sotilaallisissa ja diplomaattisissa tehtävissä Kiinassa, Japanissa ja Venäjällä, kunnes se syyskuussa 1919 siirrettiin Aasian laivaston 1. divisioonan komentajan lippulaivaksi. Tammikuussa 1920 alus siirrettiin Tyynenmeren laivaston hävittäjien komentajan lippulaivaksi, missä tehtävässä se oli 15. tammikuuta 1921 asti.[1]

Alus poistettiin palveluksesta 9. maaliskuuta 1921 Mare Islandin laivastontelakalla ja myytiin romutettavaksi 20. joulukuuta G. W. Pigmanille.[1]

  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860–1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5 (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]