USS Augusta (1861)
| USS Augusta | |
|---|---|
.jpg) |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | William Henry Webb, New York City |
| Palveluskäyttöön | 28. syyskuuta 1861 |
| Poistui palveluskäytöstä | myyty 2. joulukuuta 1868 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 1 310 t |
| Pituus | 67,06 m |
| Leveys | 10,77 m |
| Syväys | 4,34 m |
| Nopeus | 11 solmua |
| Miehistöä | 157 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
8 × 32 naulan tykkiä 1 × 12 naulan tykki |
USS Augusta oli vuonna 1853 valmistettu siipiratasalus, jonka Yhdysvaltain laivasto otti 1861 palvelukseen tykkiveneenä.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aluksen suunnitteli ja valmisti yhdysvaltalainen laivanrakentaja William Henry Webb. Se valmistui 1853 New Yorkissa.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aluksen kotisatamana oli New York, josta se kuljetti matkustajia ja rahtia New Yorkiin ja Savannah Steam Navigation Companyn alaisuudessa Savannahiin ja New Orleansiin. Yhdysvaltain sisällissodan alussa Pohjoisvaltioiden laajentaessa laivastoaan, jotta konfederaation käyttämät satamat voitaisiin sulkea, hallitus lunasti aluksen New Yorkissa 1. elokuuta 1861. Alus varustettiin palvelukseen New Yorkin laivastontelakalla ja otettiin palvelukseen 28. syyskuuta päällikkönään Enoch Greenleafe Parrott.[1]
Alus liitettiin vastaperustettuun Du Pontin komentamaan Pohjois-Atlantin sulkulaivueeseen, jonka toiminta-alueena oli rannikkoalue Florida Keyesistä Etelä- ja Pohjois-Carolinan väliseen rajaan. Alus lähti New Yorkista 16. lokakuuta ja saapui kaksi päivää myöhemmin Hampton Roadsiin, missä se viipyi odottamassa muiden Du Pontin laivueen alusten saapumista. Laivue lähti 29. lokakuuta merelle kapteenien saatua käskynsä sinetöidyissä kirjeissä, jotka tuli avata laivueen hajaantuessa.[1]
Laivue, jonka vahvuus oli 75 alusta, purjehti 31. lokakuuta hitaasti kohti etelää myrskyn noustessa. Augusta oli juuri ohittanut Cape Hatterasin. Tuulen voimakkuuden kasvettua Du Pont vapautti alusten päälliköt hakemaan tarvittaessa suojaa. Kaksi kuljetusalusta upposi ja osa aluksista joutui palaamaan pohjoiseen, mutta pääosa jatkoi matkaansa.[1]
Myrsky laantui Augustan ohitettua 3. marraskuuta Charlestonin. Seuraavana päivänä alus saapui ankkuripaikalle Port Royalin edustalle. Kaksi seuraavaa päivää aluksen miehistö kartoitti lähivesiä, joista kaikki merimerkit oli poistettu, sekä tiedusteli konfederaation rannikkopuolustusta. Hyökkäystä varten Du Pont jakoi laivueensa kahteen osaan. Pääosan tehtävänä oli tuhota linnakkeiden puolustus ja suojausosaston tehtävänä oli estää konfederaation laivaston pääsy alueelle. Augusta oli yksi viidestä suojausosaston aluksesta.[1]
Taistelun alettua suojausosasto seurasi pääosastoa satama-alueelle siirtyen kaakkoisosaan estämään konfederaation alusten pääsyn taistelualueelle. Pieni Josiah Tattnallin johtama konfederaation laivasto-osasto hyökkäsi suojausosaston kimppuun. Lyhyen tulitaistelun jälkeen konfederaation alukset vetäytyivät alueelta auttamaan maavoimien joukkojen siirtoa.[1]
Konfederaation alusten irtauduttua suojausoasto liittyi pääosastoon tulittamaan konfederaation hallussa olevaa Fort Walkeria. USS Penguinin tultua osumien seurauksena liikuntakyvyttömäksi Augusta hinasi aluksen pois. Konfederaation joukot vetäytyivät linnakkeesta, jolloin merimiehistä ja merijalkaväen sotilaista koottu osasto miehitti linnakkeen. Du Pont siirsi laivastonsa hyökkäämään sataman toisella laidalla olevaan Fort Beauregardiin, joka pian vallattiin.[1]
Välittömästi taistelun päätyttyä Du Pont määräsi Augustan Savannahiin, jonka edustalle alus saapui vielä samana päivänä. Alus saartoi sataman, joka oli ollut avoinna myrskyn karkotettua 1. marraskuuta alueelta USS Savannahin ja USS Monticellon. Marraskuun toisen viikon lopulla alus ja USS Flag tiedustelivat Tybee Islandilla, joka sulki pääsyn Savannahin satamaan. Saari todettiin miehittämättömäksi. Alus kävi 18. marraskuuta Wassaunsalmessa, jonka miehitys pitäisi aluksen päällikön mukaan hoitaa saarron varmistamiseksi. Marraskuun viimeisenä päivänä aluksen miehistö osallistui Charlestonista kotipaikkaansa pitävän kuunarin E. J. Watermanin valtaukseen Tybee Islandilla.[1]
Du Pont määräsi 1. joulukuuta Augustan Charlestoniin saartamaan kaupunkia, missä tehtävässä alus oli pääosan seuraavaa vuotta. Noin puoli vuotta alus oli alueen komentajana toimineen upseerin lippulaivana. Aluksen miehistö valtasi 6. joulukuuta brittiläisen saarronmurtajan Cheshiren, joka toimitettiin vallattuna New Yorkiin. Uuden vuoden aattona aluksen miehistö valtasi Island Bellen, jonka lastina oli sokeria ja melassia. Vallattu alus lähetettiin New Yorkiin.[1]
Yöllä 24.-25. toukokuuta 1862 höyrylaiva Kate pyrki saartorenkaan läpi Charlestoniin, mutta ajoi karille. Seuraavana aamuna Augusta ja USS Pocahontas yrittivät tuhota karilla olleen aluksen tykkitulella, mutta kova merenkäynti ja rannikkolinnakkeet estivät operaation onnistumisen. Rannikkotykistö ei kuitenkaan osunut aluksiin. Seuraavana päivänä alus ajoi takaa USS Huronin kanssa Nassausta Charlestoniin pyrkivää Cambriaa, jonka Huronin miehistö valtasi. Alus siirrettiin 18. kesäkuuta Savannahin edustalle, kunnes USS Flag vapautti sen heinäkuun ensimmäisen viikon lopulla. Alus palasi Charlestonin edustalle.[1]
Aluksen kuntoa tutkinut luutnantti Daniel Ammen ilmoitti 5. elokuuta 1862, että aluksen kunnostus maksaisi enemmän kuin uuden aluksen valmistus. Hän esitti aluksen varustamista törmäyskeulalla, jotta sillä kyettäisiin tuhoamaan Savannahiin sijoitettu CSS Atlanta. Esitystä ei kuitenkaan toteutettu, vaan alus määrättiin 27. elokuuta pohjoiseen kunnostettavaksi. Kaksi päivää myöhemmin Augusta lähti USS Senecan hinaamana Port Royalista Philadelphiaan, jonne ne saapuivat 3. syyskuuta. Alus poistettiin palveluksesta 17. syyskuuta, minkä jälkeen Philadelphian laivastontelakka kunnosti aluksen.[1]
Alus palautettiin palvelukseen 31. lokakuuta 1862. Seuraavana päivänä alus määrättiin purjehtimaan Bermudan ja St. Thomasin kautta Tuulensuunnan saarten läpi ja pitkin Etelä-Amerikan rannikkoa. Matkalla alus määrättiin tuhoamaan alueella operoiva CSS Alabama. Aluksen konehuoneessa havaitut ongelmat estivät kuitenkin purjehduksen. Alus määrättiin 5. marraskuuta 1862 suojaamaan saattuetta, joka kuljetti täydennysjoukkoja kenraalimajuri Benjamin F. Butlerille Meksikonlahdelle.[1]
Aluksen ollessa viimein valmis lähtemään merelle se siirrettiin Hampton Roadsiin, missä odotti kenraali Nathaniel Banksin joukot kuljetusta. Saattue, joka saatiin koottua ja kuormattua vasta joulukuun alussa, lähti 4. joulukuuta Virginiasta. Matkalla myrsky hajoitti saattueen, mutta pääosa saattueesta saapui 13. joulukuuta Augustan suojaamana Mississippin Ship Islandille. Alus lähti paluumatkalle itärannikolle.[1]
Kenraali Banksin käskystä alus kävi Havannassa ja Key Westissä etsimässä saattueesta harhautuneita aluksia. Alus myös täydensi hiilivarastojansa Key Westissä. Ennen matkan jatkamista laivueeseensa Port Royaliin saapuivat uudet käskyt kontra-amiraali Theodorus Baileyltä, joiden mukaan aluksen tuli mennä Aspinwalliin ja olla valmiina saattuepalvelukseen. Alus lähti välittömästi merelle. Operaatiosta vapauduttuaan alus liittyi 18. tammikuuta 1863 laivueeseensa Port Royalissa. Hiilestettyään ja täydennettyään varastojaan alus vapautti USS Rhode Islandin Charlestonin saarronvalvonnasta.[1]
Aluksen päällikkö havaitsi 31. tammikuuta eteläpuolella olleen pohjoisvaltioiden aluksen, USS Quaker, lähtevän liikkeelle ja avaavan tulen. Havainnosta ilmoitettiin vihollishavainnosta pohjoispuolella olevalla USS Housatonicille, jossa oli komentaja. Hieman myöhemmin etelävaltioiden CSS Chicora ja CSS Palmetto kulkivat mantereen ja aluksen välistä pohjoiseen. Augustan vasemman kyljen läpäisi yhdeksän tuuman kranaatti, joka ohitti höyrykattilan ja läpisi oikean kyljen.[1]
Huoltokäyntejä Port Royalissa tai hinausmatkoja lukuun ottamatta alus oli kesän saarronvalvonnassa, kunnes se sai 5. heinäkuuta määräyksen valmistautua merelle lähtöön. Seuraavana päivänä alus kuljetti Delawareen Du Pontin, joka oli luovuttanut Etelä-Atlantin saartolaivueen komentajan tehtävät kontra-amiraali John A. Dahlgrenille. Laskettuaan Du Pontin maihin New Castlessa alus jatkoi Philadelphian laivastontelakalle, jonne se saapui 10. heinäkuuta.[1]
Seuraavana päivänä laivastotelakan komendantti kommodori Cornelius K. Stribling sai laivastoministeri Gideon Wellesiltä käskyn valmistella aluksen kalastusalueiden valvontaan. Alus lähti torjumaan etelävaltioiden kaappareiden toimintaa Pohjois-Atlantille, mistä se palasi 31. heinäkuuta New Yorkin laivastontelakalle. Alus poistettiin palveluksesta ja siirrettiin telakalle.[1]
Alus palautettiin palvelukseen 12. toukokuuta 1864 päällikkönään kommodori Thomas G. Corbin. Se liitettiin Pohjois-Atlantin saartolaivueeseen. Alus saapui illalla 4. kesäkuuta Hampton Roadsiin. Oltuaan Wilmingtonin edustalla se avustamaan 5. heinäkuuta Hampton Roadsista USS Eutawin kanssa monitori USS Tecumsehin Meksikonlahdelle, missä monitori osallistui kontra-amiraali David G. Farragutin hyökkäykseen Mobile Bayhin. Ne saapuivat 28. heinäkuuta Pensacolaan.[1]
Aluksella matkan aikana havaittua propulsiojärjestelmän vikaa korjattiin Pensacolassa, mistä se lähti 3. syyskuuta paluumatkalle Hampton Roadsiin. Alus saapui 12. syyskuuta määränpäähänsä, mistä se siirrettiin Norfolkin laivastontelakalle huoltoon. Alus palasi palvelukseen lokakuussa liitettynä laivueen 3. divisioonaan.[1]
Lokakuun lopulla alus joutui propulsiojärjestelmässä havaittujen ongelmien vuoksi palaamaan New Yorkin laivastontelakalle. Telakalta vapauduttuaan alus lähti 6. marraskuuta Panamaan, mistä se saattoi North Starin Aspinwalliin. Alukset saapuivat 16. marraskuuta Aspinwalliin, mistä ne jatkoivat kaksi päivää myöhemmin Bahamalle. Aluksella havaittiin 21. marraskuuta propulsiojärjestelmässä vika, mistä huolimatta aluksen päällikkö päätti palata pohjoiseen. Alus menetti liikuntakykynsä 25. marraskuuta.[1]
North Star hinasi rikkoutuneen aluksen Port Royaliin, jonne ne saapuivat 28. marraskuuta. Armeijan kuljetusalus Arago hinasi Augustan Baltimoreen, missä alus poistettiin palveluksesta 6. tammikuuta 1865. Alus kunnostettiin, mutta sotatoimien päätyttyä se sijoitettiin reserviin.[1]
Alus palautettiin palvelukseen 2. huhtikuuta 1866 Washingtonin laivastontelakalla päällikkönään Alexander Murray. Alus sai määräyksen siirtyä New Yorkin laivastontelakalle, jonne se saapui 23. huhtikuuta.[1]
Alus oli 5. toukokuuta Atlantilla USS Miantonomohin ja siipiratas-tykkivene USS Ashuelotin kanssa. Kaksi päivää myöhemmin Ashuelot lähti Bostoniin, mistä se nouti apulaislaivastoministeri Guastavus Vasa Foxin. Muut alukset lähtivät Halifaxiin, jonne ne saapuivat 10. toukokuuta. Alukset jatkoivat 18. toukokuuta Newfoundlandin St. Johnsiin, jonne ne saapuivat 24. toukokuuta. Ashuelot saapui satamaan 3. kesäkuuta.[1]
Alusten tehtävänä oli kuljettaa apulaislaivastoministeri Fox Venäjälle, missä hän edusti presidentti Andrew Johnsonia. Toisena tehtävänä oli todistaa monitorien kyky taistella avomerellä. Osasto lähti 5. kesäkuuta St. Johnsista ja saapui 16. kesäkuuta Irlantiin Queenstowniin, missä Ashuelot erkani osastosta. Augusta ja Miantonomoh jatkoivat 21. kesäkuuta Englantiin. Matkansa aikana alukset vierailivat pääosassa Euroopan rannikkovaltioista. Alukset saapuivat 3. elokuuta Helsinkiin ja kolme päivää myöhemmin Kronstadtiin, missä tsaari perheineen vieraili 9. elokuuta aluksella.[1]
Alukset lähtivät 15. syyskuuta Tukholmaan. Oltuaan neljä vuorokautta Ruotsissa alukset vierailivat Saksassa, Ranskassa, Portugalissa ja Espanjassa, minkä jälkeen ne läpäisivät Gibraltarin kaksi päivää ennen joulua. Alukset olivat uuden vuoden 1867 Malagassa. Alukset vierailivat Välimeren satamissa, kunnes ne saapuivat 15. toukokuuta 1867 Gibraltarille. Alukset aloittivat kotimatkan, joka kulki Kanariansaarten, Kap Verden, Barbadoksen ja Bahaman kautta. Oltuaan viikon Nassaussa alukset lähtivät 17. heinäkuuta viimeiselle etapille ja saapuivat 22. heinäkuuta Philadelphian laivastontelakalle.[1]
Alus siirrettiin New Yorkin laivastontelakalle. Alus huutokaupattiin 2. joulukuuta 1868 New Yorkissa Cornelius Kingsland Garrisonille, joka nimesi sen 23. joulukuuta Magnoliaksi. Alus kunnostettiin, minkä jälkeen se purjehti New Yorkista Charlestoniin ja Floridan satamiin. Garrison myi aluksen 1872 Central Georgia Railway & Banking Companylle, joka jatkoi purjehduksia samoilla reiteillä. Yhtiö loi tyttäryhtiön Ocean Steamship Company, jolle se siirsi kaikki aluksensa mukaan lukien Magnolian.[1]
Alus lähti 27. syyskuuta 1872 Savannahista kohti New Yorkia. Kaksi päivää myöhemmin se joutui myrskyyn. Seuraavana aamuna alukseen tuli vettä nopeammin kuin pumput saivat sitä poistettua. Konehuoneen lattian petettyä höyrykattilat sammuivat. Aluksen päällikkö käski hylätä tuhoon tuomitun aluksen. Aluksen upotessa ei menetetty ihmishenkiä.[1]