USAirin lento 1016
| USAirin lento 1016 | |
|---|---|
.jpg) Koneen hylyn kappaleita. |
|
| Yhteenveto | |
| Päivämäärä | 2. heinäkuuta 1994 |
| Onnettomuustyyppi | syöksyvirtauksen ja lentäjän virheen aiheuttama maahansyöksy |
| Tapahtumapaikka | Charlotte, Pohjois-Carolina, Yhdysvallat |
| Lähtöpaikka | Columbia Metropolitanin lentoasema, Columbia, Etelä-Carolina |
| Määränpää | Charlotte-Douglasin kansainvälinen lentoasema, Charlotte, Pohjois-Carolina |
| Kuolleita | 37 |
| Loukkaantuneita | 20 |
| Eloonjääneitä | 20 |
| Lentokone | |
| Konetyyppi | Douglas DC-9-31 |
| Lentoyhtiö | USAir |
| Rekisteritunnus | N954VJ |
| Matkustajia | 52 |
| Miehistöä | 5 |
USAirin lento 1016 oli USAirin Yhdysvaltain sisäinen reittilento Etelä-Carolinan Columbiasta Pohjois-Carolinan Charlotteen. Lennolla 2. heinäkuuta 1994 käytetty Douglas DC-9-31 syöksyi maahan lähellä Charlotte-Douglasin kansainvälistä lentoasemaa jouduttuaan syöksyvirtauksen aiheuttamaan tuuliväänteeseen. Onnettomuuslennolla oli 52 matkustajaa ja viisi miehistön jäsentä. Maahansyöksyssä kuoli 37 matkustajaa.[1]
Tapahtumat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Lento 1016 lähti lähtöportiltaan Columbiassa aikataulun mukaisesti kello 18.10 paikallista aikaa. Miehistölle ennen lähtöä toimitettujen säätietojen mukaan Charlottessa oli odotettavissa samankaltaista säätä kuin lennon lähtiessä sieltä noin tuntia aiemmin, tosin lähistöllä kerrottiin olevan hajanaisia ukkosmyrskyjä.[1]
Lennon aikataulun mukainen kesto oli vain 35 minuuttia, ja miehistö ottikin yhteyden Charlotten lennonjohtoon jo neljä minuuttia lennonjohdon jälkeen, kello 18.27. Lennonjohto ilmoitti, että laskeutumiseen käytettäisiin kiitotietä 18L. Miehistön tarkoituksena oli lentää lähestyminen visuaalisesti, ja mittarilähestyminen oli varasuunnitelmana. Koneen lähestyessä Charlottea sen säätutkassa alkoi kuitenkin näkyä ukkosrintamia, ja miehistö neuvotteli yhdessä lennonjohdon kanssa niiden kiertämisestä. Lopulta kello 18.36 lennonjohto kertoi lentoaseman lähistöllä olevista sadepilvistä ja ohjeisti miehistöä siirtymään mittarilähestymiseen. Samaan aikaan lentoasemalle laadittiin uusi säätiedote, jossa kerrottiin ukkosmyrskyistä, sateesta ja udusta. Tämä tiedote kuitenkin julkaistiin vasta 18.43, eikä lennon 1016 miehistö ehtinyt saada sitä.[1]
Lennonjohto antoi miehistölle laskeutumisluvan kello 18.38. Sekä kapteenilla että perämiehellä oli näköyhteys kiitotiehen. Kello 18.40 lennonjohto ilmoitti miehistölle tuulen voimakkuudeksi ensin 19 ja hetkeä myöhemmin 21 solmua suuntaan 110. Hetken kuluttua lennonjohto varoitti heitä tuuliväänteistä ja kertoi tuulen voimakkuuden olevan 13 solmua suuntaan 190. Loppulähestymisen aikana kone lensi sadekuuroon, jossa vastatuulen voimakkuus vaihteli 10 ja 20 solmun välillä. Kapteeni huomautti kello 18.41.58 nopeutta olevan liikaa ja käski perämiestä tekemään ylösvedon. Hän nosti koneen nokkaa 15 astetta ylöspäin ja lisäsi moottoritehoja.[1]
Heti ylösvedon aloittamisen jälkeen kone joutui syöksyvirtaukseen, jossa vastatuuli nousi suurimmillaan 39 solmuun kello 18.42.17. Heti tämän jälkeen tuuli kääntyi 26 solmun myötätuuleksi, mikä tarkoitti käytännössä koneen lentonopeuden vähenemistä 61 solmulla 14 sekunnin aikana. Koneessa oli tuuliväänteistä varoittava laite, mutta se ei hälyttänyt, eikä miehistö huomannut vaarallisen tilanteen kehittymistä ajoissa. Kone sakkasi ja syöksyi maahan kello 18.42.35.[1]
Onnettomuuden syyt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Tutkintalautakunta totesi raportissaan onnettomuuden välittömäksi syyksi nopeasti kehittyneessä ukkospilvessä syntyneen syöksyvirtauksen aiheuttaman tuuliväänteen. Onnettomuuteen johtivat miehistön päätös jatkaa lähestymistä syöksyvirtausten synnylle otollisissa tuulioloissa sekä se, ettei miehistö tunnistanut syöksyvirtaustilannetta riittävän nopeasti. He eivät myöskään pitäneet konetta sellaisessa asennossa ja tehoasetuksilla, jotka olisivat mahdollistaneet syöksyvirtauksesta pois pääsemisen. Lisäksi lennonjohto ei antanut miehistölle reaaliaikaista tietoa huonoista sääoloista ja tuuliväänteiden vaarasta.[1]
Lautakunta listasi lisäksi neljä onnettomuuden syntyyn vaikuttanutta tekijää. Lennonjohdolla ei ollut toimintaohjeita säätutkan tietojen välittämisestä lentäjille, Charlotten lennonjohdon vuoropäällikkö ei varmistanut, että lennonjohtajat olivat tietoisia ja ilmoittivat lentäjille näkyvyyden heikkenemisestä ja tuuliväännevaroituksista, USAir ei ollut tehnyt riittävästi toimenpiteitä varmistaakseen, että lentäjät noudattivat toimintaohjeita, eikä DC-9:n tuuliväännevaroitin toiminut tarpeeksi hyvin.[1]