UKK-sopimus
| Tulopolitiikka | |
| Tulopoliittinen kokonaisratkaisu | Vuosi |
| Liinamaa I | 1969 |
| Liinamaa II | 1970 |
| UKK-sopimus | 1970 |
| HL-sopimus | 1972 |
| Lindblom-sopimus | 1974 |
| Miettusen välitys | 1976 |
| Liinamaan suositus I ja II | 1977 ja 1978 |
| Somerto–Oivio-sopimus | 1979 |
| Pekkas-sopimus | 1980 ja 1981 |
| Pekkas-sopimus | 1984 ja 1985 |
| Toimihenkilö-tupo ja VHS-sopimus | 1986 ja 1987 |
| Talous- ja tulopoliittinen yhdistelmäratkaisu | 1989 |
| Kallio-sopimus I ja II | 1990 ja 1991 |
| Ihalainen–Kahri sopimus | 1992 |
| Talous-, työllisyys- ja työmarkkinapoliittinen sopimus | 1996 ja 1997 |
| Tupo-sopimus | 1998 ja 1999 |
UKK-sopimus oli Suomessa 8. joulukuuta 1970 allekirjoitettu järjestyksessään kolmas tulopoliittinen kokonaisratkaisu. Sillä sovittiin keväällä pidettyjen eduskuntavaalien jälkeen edellisestä tulopoliittisesta sopimuksesta (Liinamaa II) avoimeksi jääneet kohdat, kuten SAK oli syksyllä vaatinut.[1]
Sopimusneuvotteluissa SAK tavoitteli palkansaajien kansantulo-osuuden kasvattamista. Neuvottelut eivät edenneet, jolloin presidentti Urho Kekkonen teki välitysesityksen. Esitys hyväksyttiin, mutta yhdeksän SAK:n jäsenliittoa, mm. Metalli ja Rakennusala, jättäytyivät sopimuksen ulkopuolelle. Seurauksena oli lakkoliikehdintää ja alakohtaisia sopimuksia, joissa työntekijät saivat UKK-sopimusta paremmat ehdot.
Ehdotuksellaan presidentti Kekkonen oli tietoisesti asettunut kommunisteja ja Neuvostoliiton suurlähettilästä Aleksei Beljakovia vastaan. SKP:n taholta UKK-sopimus ja presidentti saivatkin osakseen jyrkkää kritiikkiä.[1] Tohtori Jukka Tarkka pitää UKK-sopimuksen vastaista lakkoilua osana "uusia vaaran vuosia", jolloin suurlähettiläs Aleksei Beljakov pyrki väittämän mukaan ohjaamaan Suomen väkivallattomasti sosialismiin.[2] Urho Kekkonen loukkaantui syytöksistä, joiden mukaan sopimuksella torjuttiin pienituloisten palkansaajien oikeutetut vaatimukset. Kekkonen piti sopimuksen inflaatiota hillitseviä vaikutuksia nimenomaan köyhien asemaa parantavana saavutuksena.[1]
UKK-sopimuksen mukainen minimipalkka oli kolme markkaa tunnilta ja 516 markkaa kuukaudelta. Ratkaisuun sisältyi myös määräys työntekijöiden vuosiloman pidentämisestä neljään viikkoon, mikä toteutui vuonna 1973.[3][4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Suomi, Juhani: Taistelu puolueettomuudesta. Urho Kekkonen 1968-1972, s. 490-507. Otava, 1996. ISBN 951-1-13548-1
- ↑ Jukka Tarkka: Beljakov aloitti uudet vaaran vuodet http://personal.inet.fi/koti/jukka.tarkka/06-04-05.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://netti.sak.fi/sak/tupo/tupo30v1.html#1970
- ↑ Mitä Missä Milloin 1973, s. 146. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1972. ISBN 951-1-00062-4
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- SAK:n TuPo-historiasivut
- Taisteltiin vallasta ja suunnasta Ahjo-lehden sivusto.[vanhentunut linkki]