U-31 (1936)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
U-31
Aluksen vaiheet
Rakentaja AG Weser, Bremen
Kölinlasku 1. maaliskuuta 1936
Laskettu vesille 25. syyskuuta 1936
Palveluskäyttöön 28. joulukuuta 1936
Poistui palveluskäytöstä 2. marraskuuta 1940
Tekniset tiedot
Uppouma 626 t (pinnalla)
745 t (sukellus)
Pituus 64,51 m
Leveys 5,85 m
Syväys 4,37 m
Koneteho 2 310 hv (pinnalla)
750 hv (sukellus)
Nopeus 17 solmua (pinnalla)
8 solmua (sukellus)
Toimintamatka 6 200 mailia@10 solmua (pinnalla)
94 mailia@4 solmua (sukellus)
Miehistöä 42-46
Aseistus
Aseistus 5 × torpedoputkea, joihin 11 torpedoa
22 TMA-miina
1 × 88 mm/L45 tykki, johon 200 kranaattia

U-31 oli Saksan laivaston VIIA-luokan sukellusvene toisessa maailmansodassa, jossa se teki seitsemän taistelupurjehdusta. Alus upotti 11 kauppalaivaa yhteensä 27 751 bruttorekisteritonnia sekä kaksi tukilaivaa yhteensä 160 grt. Sukellusveneen laskema miina vaurioitti pahoin taistelulaiva HMS Nelsonia.[1] Veneen ensimmäinen upotus oli toisen maailmansodan ensimmäinen saattueesta upotettu alus.

Pääartikkeli: Tyyppi VII

Alus tilattiin 1. huhtikuuta 1935 AG Weseriltä Bremenistä, missä köli laskettiin 1. maaliskuuta 1936. Alus laskettiin vesille 25. syyskuuta ja otettiin palvelukseen 28. joulukuuta ensimmäisenä päällikkönään Rolf Dau.[1]

Palvelukseen otettaessa alus liitettiin 2. sukellusvenelaivueeseen. [1]

Alus upposi 11. maaliskuuta 1940 Jadebusenissa Britannian kuninkaallisten ilmavoimien pommitettua alusta, jolloin aluksen koko miehistö sai surmansa. Alus nostettiin maaliskuussa, minkä jälkeen se korjattuna palutettiin palvelukseen. Se upposi uudelleen 2. marraskuuta Irlannin luoteispuolella jouduttuaan syvyyspommihyökkäyksen kohteeksi. Syvyyspommit laukaisi Britannian kuninkaallisen laivaston hävittäjä HMS Antelope, jolloin kaksi miehistönjäsentä sai surmansa. Aluksen upottanut hävittäjä pelasti 44 eloonjäänyttä.[1]

Sukellusveneen partiomatkat toisessa maailmansodassa:

  • 1. Purjehdus 27. elokuuta, Memel - 2. syyskuuta 1939, Wilhelmshaven
  • 2. Purjehdus 9. syyskuuta, Wilhelmshaven - 2. lokakuuta 1939, Wilhelmshaven
    • 16. syyskuuta Furness, Withy and Companyn SS Aviemore 4 060 t
    • 24. syyskuuta Charlton, McAllum and Companyn SS Hazelside 4 646 t
  • 3. Purjehdus 21. lokakuuta, Wilhelmshaven - 31. lokakuuta 1939 Wilhelmshaven (miinoitusmatka)
  • 4. Purjehdus 19. marraskuuta, Wilhelmshaven - 11. joulukuuta 1939, Wilhelmshaven
    • 1. joulukuuta Det Bergenske D/S A/S:n SS Arcturus 1 277 t
    • 3. joulukuuta Jens Toftin SS Ove Toft 2 135 t
    • 4. joulukuuta Erling J. Torstensenin SS Gimle 1 271 t
    • 4. joulukuuta Wahl and Companyn SS Primula 1 024 t
    • 6. joulukuuta Ed. Lassin SS Agu 1 575 t
    • 6. joulukuuta Rederi A/B Bifrostin SS Vinga 1 974 t
  • 5. Purjehdus 15. tammikuuta, Wilhelmshaven - 4. helmikuuta 1940, Wilhelmshaven
  • 6. Purjehdus 16. syyskuuta, Wilhelmshaven - 8. lokakuuta 1940, Lorient
    • 22. syyskuuta färsaarelainen höyrytroolari Union Jack 81 t
    • 27. syyskuuta Lauritz Klosterin MV Vestvard 4 319 t
  • 7. Purjehdus 19. lokakuuta, Lorient - 2. marraskuuta 1940 upotettu
    • 29. marraskuuta Elders and Fyffes Limitedin SS Matina 5 389 t

Aluksen päälliköt:

  • Rolf Dau 28. joulukuuta 1936 - 8. marraskuuta 1938
  • Johannes Habekost 8. marraskuuta 1938 - 11. maaliskuuta 1940 (kuollut)
  • .... (vene telakalla)
  • Wilfried Prellberg 8. heinäkuuta - 2. marraskuuta 1940

  • Slader, John: The Red Duster at War - A History of the Merchant Navy during the Second World War. Lontoo: William Kimber, 1988. ISBN 0-7183-0679-1 (englanniksi)