Tyyne Saastamoinen

Tyyne Saastamoinen vuonna 1970.

Tyyne Saastamoinen (oik. Tyyne Adele Saastamoinen-Schimmerling; 7. heinäkuuta 1924 Viipuri – 7. joulukuuta 1998 Neuilly-Sur-Seine, Ranska) oli suomalainen toimittaja, suomentaja ja kirjailija, joka asui Ranskassa Pariisissa ja Montpellier’ssä vuodesta 1960.

Henkilöhistoria

Saastamoinen kirjoitti ylioppilaaksi Lahdessa 1944 ja opiskeli sen jälkeen Helsingin yliopistossa valtiotieteitä. Hän työskenteli 1940-luvun jälkimmäisellä puoliskolla Etelä-Suomen Sanomien ja Lahti-lehden toimittajana. Saastamoisella on tytär ensimmäisestä avioliitostaan ja poika toisesta avioliitostaan.

Kirjallinen tuotanto

Saastamoinen aloitti novelleilla, mutta siirtyi myöhemmin lyriikkaan ja proosarunoon. Hän myös suomensi ranskalaista kirjallisuutta.

Teokset

• Ikoni ja omena, novelleja. Helsinki 1954. Otava.
• Tulikukka, novelleja. Helsinki 1957. Otava.
• Vanha portti, romaani. Keuruu. 1959. Otava.
• Yön sarvet, runoja. Helsinki 1960. Otava.
• Jääkausi, runoja. Helsinki 1962. Otava.
• Jokainen vuodenaika, runoja. Helsinki 1963. Otava.
• Olen lähtenyt kauas, runoja. Helsinki 1965. Otava.
• Vieras maa, runoja. Helsinki 1969. Otava.
• Ehkä tämä on vain syksyä, runoja. Keuruu 1972. Otava.
• Perhosen siivissä keltainen tuuli, runoja. Keuruu 1975. Otava.
• Hiljaa, hyvin hiljaa teen päivistäni kirjaa, runoja. Keuruu 1976. Otava.
• En etsi vain itseäni, runoja. Keuruu 1978. Otava.
• Valitut runot. Keuruu 1975. Otava.
• Vielä rannalla kuu, runoja. Keuruu 1982. Otava.
• Ruhtinaslintu. Valitut runot 1960–1986. 1987. Otava.
• Hiljaiset jumalat, runoja. 1992. Otava.
• Tehän tiedätte ajan, runoja. 1994. Otava.
• Niin kuin kyyhkynen. Valittu proosa. 1998. Otava.
• Le livre de mes jours. 2003. Club Zéro.

Palkinnot ja tunnustukset

• Valtion kirjallisuuspalkinto 1964, 1970
• valtion taiteilijaeläke 1985

Lähteet

• Tyyne Saastamoinen Lappeenrannan kirjaston sivuilla. (Arkistoitu – Internet Archive)