Laajennuskortti

Laajennuskortti tai lisäkortti on piirilevy, joka asetetaan emolevyn laajennuskorttipaikkaan tuomaan tietokoneeseen lisätoimintoja.

Laajennuskortin ensisijainen tarkoitus on lisätä tietokoneeseen ominaisuuksia joita emolevyssä ei ole, mutta myös laajentaa ja parantaa jo olemassa olevia ominaisuuksia. Esimerkiksi alkuperäisessä IBM PC-tietokoneessa ei ollut graafisia ominaisuuksia tai kovalevyliitäntää, koska silloinen tekniikka ei ollut tarpeeksi kehittynyttä kaiken tämän rakentamiseksi emolevylle. Näytönohjainkortti mahdollisti graafiset ominaisuudet ja ST-506-kovalevyohjain kovalevyn käytön.

Tytärkortti (engl. daughterboard, mezzanine card) on emolevyyn tai laajennuskorttiin kiinnittyvä piirilevy.^[1]^[2]

Fyysiset ominaisuudet

Kortin yhdessä reunassa on laajennuskorttipaikkaan sopiva pitkä liitin, joka mahdollistaa laajennuskortilla ja emolevyllä sijaitsevien mikropiirien välisen sähköisen kommunikoinnin. Korttiin rakennettujen liitospinnien avulla korttiin on mahdollista kytkeä ulkoisia laitteita.

Tietokoneen kotelon ja emolevyn kokoluokasta riippuen tietokoneeseen voidaan kiinnittää noin yhdestä seitsemään laajennuskorttia. Korttipaikkojen märää on mahdollista lisätä mm. riser-kortin avulla. Laajennuskorttien määrään vaikuttavat myös muut tekijät. Esimerkiksi useimmat vuonna 2010 markkinoilla olevista näytönohjainkorteista vaativat tietokoneen takapaneelista kaksi kannatinpaikkaa, joista toista käytetään näytönohjaimen viilentämiseen jäähdytyssiilillä tai tuulettimella.

Jotkut kortit ovat "matalaa profiilia", mikä tarkoittaa, että ne ovat tavallisia kortteja pienempiä ja sopivat näin matalampiin tietokonekoteloihin. PCI-liitäntäisille korteille on olemassa matalan profiilin standardi^[3], joka määrittelee paljon pienemmän kannattimen korkeuden ja piirilevyn pinta-alan.