Työajan lyhennysvapaa

Työajan lyhennysvapaalla eli pekkaspäivillä tai pekkasilla tarkoitetaan eräisiin suomalaisiin työehtosopimuksiin sisältyvää menettelyä, jossa työntekijä ansaitsee palkallista vapaata perustuen työajan pituuteen. Palkallista vapaata ansaitaan, mikäli työehtosopimuksen mukainen säännöllinen työaika on sama kuin työaikalain mukainen säännöllinen työaika, kahdeksan tuntia vuorokaudessa tai 40 tuntia viikossa. Useissa työehtosopimuksissa säännöllinen työaika on kuitenkin tätä lyhyempi, esimerkiksi 7,5 tai 7,25 tuntia vuorokaudessa ja vastaavasti 37,5 tai 36,25 tuntia viikossa, eikä näiden sopimusten perusteella siten ansaita työajan lyhennysvapaata.

Työajan lyhennysvapaan tarkoituksena on tasata työaika keskimäärin 36,6 tuntiin viikossa eli 1 732 tuntiin vuodessa (vuosi 2004). Päivittäisen 8 tunnin työajan lyhennys on nykyään 21 minuuttia ja sen saa tavanomaisesti kerryttää käytettäväksi myöhemmin, jolloin ne voi käyttää palkallisena vapaana, esimerkiksi noin yhden kokonaisen työpäivän kuukaudessa. Osa työnantajista sallii kertyneiden vapaiden liittämisen työntekijän vuosiloman jatkoksi. Lyhyissä määräaikaisissa työsuhteissa työajan lyhennysvapaa voidaan hyvittää työntekijälle palkan yhteydessä maksettavana työajan lyhennyskorvauksena.

Nimityksenä pekkaspäivät tai pekkaset juontaa vuoteen 1984, jolloin työajan lyhentämiseen tähtääviin päätöksiin osallistui ratkaisevasti valtioneuvoston kanslian tulopoliittinen selvitysmies Matti Pekkanen.

Aiheesta muualla

• SAK:n artikkeli työaikalainsäädännöstä (Arkistoitu – Internet Archive)
• Teollisuusliiton artikkeli työajantasaamisvapaista eli pekkaspäivistä