Tuulikki Korpinen
Taimi Tuulikki Korpinen (o.s. Syväniemi; 29. huhtikuuta 1912 Padasjoki – 27. huhtikuuta 1998 Heinola)[1][2] oli suomalainen lehtori ja kielitieteen sekä Kalevalan tutkija.[3]
Korpinen tuli ylioppilaaksi Kallion yhteiskoulusta (Helsinki) ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1938. Hän oli Forssan yhteiskoulussa suomen ja historian tuntiopettajana 1946–1948. Korpinen toimi äidinkielen opettajana Heinolan yhteislyseossa, vanhempana lehtorina vuodesta 1951.[2] Hän on julkaissut Kalevalaa ja suomen kielen ja indo-eurooppalaisten kielten suhteita käsitteleviä teoksia.
Korpinen asui vuosina 1939–1946 Japanissa. Hänen lähetystyöntekijänä toiminut miehensä kuoli Japanissa 1939 ja Korpinen joutui toisen maailmansodan puhkeamisen vuoksi jäämään Japaniin. Hän pääsi palaamaan Suomeen vasta 1946 ja kirjoitti Japanissa viettämistään vuosista kirjan Seitsemän vuotta sotaisessa Japanissa.
Ritva Larva–Salonen toteaa[3], että japanista suomennetuista satukokoelmista laajin on Tuulikki Korpisen "Japanilaisia satuja" vuodelta 1949. Korpinen oppi japanin ollessaan lähetystyöntekijänä Japanissa. Muistelukirja ”Seitsemän vuotta sotaisassa Japanissa” kertoo traagisista vaiheista, kun vasta Japaniin saapunut Korpinen jää leskeksi ja pienen poikansa yksinhuoltajaksi. Miehensä toivetta kunnioittaen hän jää lähetystyöhön. Sodan alku yllättää ja pakottaa Korpisen pysymään Japanissa eikä hän läpikulkuviisumivaikeuksien vuoksi pääse palaamaan Suomeen muiden suomalaisten mukana. Sodanaikainen Japani tarjoaa Korpiselle kaikkein kamalimpansa; hän joutuu kohtaamaan kurjuuden, japanilaisten raastavan rasismin sekä näkemään nälkää. Henkinen pakopaikka ja lohtu löytyvät Japanin klassisesta kirjallisuudesta.[3] Vuosikymmeniä myöhemmin julkaistussa haastattelussa Korpinen kertoo: ”Nämä (miehen kuolema ja Japaniin loukkuun jääminen) olivat minulle suuria järkytyksiä, etten ole toipunut niistä vieläkään.”[3] Korpinen pääsi palaamaan Suomeen köyhänä ja rahattomana, mutta matka-arkussa kulkivat rakkaimmat tavarat, kirjat.[3]
Tuulikki Korpisen poika Arto Korpinen muistelee, että Korpinen korosti uudelleen kertoneensa sadut, ei kääntäneensä niitä.[3]
Korpinen toimi myös Heinolan kunnan valtuustossa porvarien edustajana. Myöhemmällä iällä hän uskoi maailman yhteiseen alkukieleen ja kirjoitti teoksia, joissa hän vertaa Suomen, Japanin ja joidenkin muiden maiden mytologioita toisiinsa.[3]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Japanilaisia satuja. Valistus, Helsinki 1949, 2. painos 1964
- Seitsemän vuotta sotaisessa Japanissa. WSOY 1949
- Ikivanha Kalevala. T. Korpinen, Heinola 1983
- Suomen kielen suhde indo-eurooppalaisiin kieliin, muinaisegyptiin ja japaniin sekä uskontojen synkretismi : kursorinen katsaus. T. Korpinen, Heinola 1983
- Yhtymäkohtia Fenno-Euroopan ja Afrikan ym. kielissä ja uskonnoissa. T. Korpinen, Heinola 1983
- Alussa oli sana ; sisältää esseet Elämän ja kuoleman piikki -symboliikka ; Kylvämiseen, syntymiseen ja yksilöitymiseen liittyvää perussanastoa ; Loppiaisen jälkeen. T. Korpinen, Heinola 1986
- Kalevalainen jumalten maailma. T. Korpinen, Heinola 1986
- Sammon ainekset. T. Korpinen, Heinola 1986
- Jänis-myytti etymologisena impulsina : uusinta tietoa suomen kielen suhteista indoeurooppalaisiin kieliin, japaniin ja muinaisegyptiin. T. Korpinen, Heinola 1995
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Heinola-seura : Odotetut kesänäyttelyt avautuivat[vanhentunut linkki]
- Paholisen asianajaja-blogi 13.12.2007 : Japanin pakanat
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Heinolan seurakunta, Korpinen Taimi Tuulikki, Heinolan hautausmaa, Heinola, osasto 17, hautatunnus 117–00–324, viitattu 21.4.2022
- ↑ a b Korpinen (o.s. Syväniemi) Taimi Tuulikki, Oppikoulujen opettajat 1967, sivu 207, Otava, Helsinki, 1968
- ↑ a b c d e f g Ritva Larva–Salonen: MUKASHI, MUKASHI, olipa kerran japanilaissatuja Suomessa: Katsaus japanilaisten satujen käännöshistoriaan journal.fi. 18.11.2016. Viitattu 21.4.2022.