Turvapuhelin
Turvapuhelin tai turvaranneke on matkapuhelinranneke, jonka avulla seniori, yksin työskentelevä tai äkillistä ulkopuolista apua tarvitseva henkilö voi soittaa joko suoraan tai välillisesti kaiutinpuhelun, vastata puheluihin ja mahdollisesti seurata sijaintiaan ja terveydentilaansa ja jakaa tietoja muille. Turvarannekkeessa saattaa olla joko sisäänrakennettu tai erillinen matkapuhelin, joka on kuitenkin yhteydessä rannekkeeseen. Turvarannekkeen avulla tehty välillinen soitto tapahtuu painamalla rannekkeessa olevaa kutsupainiketta, jolloin ranneke lähettää yhteydessä olevaan matkapuhelimeen käskyn soittaa ja lähettää tekstiviesti ennalta määriteltyyn numeroon. Markkinoilta on myös senioripuhelimia, joiden mukana toimitetaan turvaranneketyylinen kutsupainike. Toimiakseen turvapuhelin vaatii SIM-kortin ja matkapuhelinliittymän.lähde?
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Turvapuhelimen suunnittelun päätavoite on mahdollisuus soittaa hätätilanteessa läheiselle. Turvapuhelimen virrankulutusta optimoidaan rajoittamalla mittauksia, jotta akkua säästyy hätäpuhelua varten. Turvapuhelimen akku kestää tyypillisesti 2–3 päivää. Mikäli käyttäjä unohtaa ladata akkua säännöllisesti, turvapuhelin lähettää tekstiviestinä varoituksen akun alhaisesta (10 %) varaustilasta. Tekstiviesti toimii myös herätteenä läheiselle, mikäli akkua ei ole ladattu pariin päivään niin seniorin arkirutiinit poikkeavat normaalista.lähde?
Kaikki turvapuhelin- ja turvarannekelaitteet soveltuvat kaiutinpuhelun soittoon ennalta määriteltyihin numeroihin. Turvapuhelimet lähettävät lisäksi vakiomuotoisen apukutsun SMS-tekstiviestinä ja/tai sovelluksen Push-viestinä ennalta määriteltyihin numeroihin. Apupyyntöviesti sisältää tavallisesti myös turvapuhelimen viimeisimmän GPS-paikannustiedon karttapalveluun vievänä linkkinä.lähde? Turvapuhelimeen voivat myös muut ihmiset soittaa, ja käyttäjä voi vastata puheluihin. Saapuvat puhelut voi estää numeroista, jotka eivät ole sen puhelinluettelossa tai SOS-numerolistalla.lähde?
Lisäksi turvapuhelimissa saattaa olla samoja ominaisuuksia kuin aktiivisuusrannekkeissa, kuten askelmittari, syke- ja verenpainemittaus sekä unenlaadun seuranta. Niissä saattaa myös olla paikannusominaisuus GPS-, LBS- ja WiFi-verkkoihin perustuvien sijaintitietojen perusteella ja aluerajavalvonta, joka hälyttää, jos käyttäjä liikkuu ennalta määritellyn alueen ulkopuolelle.
Markkinat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Perinteisesti turvapuhelimien suurin ostajaryhmä on ollut kuntien ja kaupunkien kotisairaanhoito. Turvapuhelimien kehitys aktiivisuusrannekkeen kaltaisiksi kännykällä hallittaviksi terveys- ja turvarannekkeiksi on kasvattanut niiden käyttäjämääriä. Läheisten turvallisuudesta ja terveydestä kiinnostuneet kuluttajat ovatkin suuri käyttäjäryhmä.lähde?
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |