Turkoosikillinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Turkoosikillinen
Koiras (ylh.) ja naaras (alh.)
Koiras (ylh.) ja naaras (alh.)
Uhanalaisuusluokitus

Erittäin uhanalainen [1]

Erittäin uhanalainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Lahko: Hammaskarppikalat Cyprinodontiformes
Alalahko: Cyprinodontoidei
Heimo: Hammaskillit Cyprinodontidae
Suku: Aphanius
Laji: iberus
Kaksiosainen nimi

Aphanius iberus
(Valenciennes, 1846)

Katso myös

  Turkoosikillinen Wikispeciesissä
  Turkoosikillinen Commonsissa

Turkoosikillinen (Aphanius iberus) on hammaskillien (Cyprinodontidae) heimoon kuuluva kalalaji.

Turkoosikillisen pituus on tavallisesti 4–5 senttimetriä. Naaraat ovat suurempia kuin koiraat. Koirailla on kyljissä 15 vaaleansinistä raitaa, selkäevässä vaaleansininen reunus ja pyrstössä kolmesta viiteen ruskeaa kaarevaa juovaa. Naaraiden evät ovat värittömät ja kyljissä on 2–4 ruskeapilkullista raitaa.[2]

Turkoosikillinen on levinnyt Espanjan Välimeren rannikolle ja luoteiseen Algeriaan. Algerian populaatioiden uskotaan kuitenkin edustavan eri lajia, vaikka tätä ei olekaan vielä varmistettu.[1] Turkoosikillinen viihtyy kaikenlaisissa lätäköissä, lammissa, vesihaudoissa ja soissa mutta sietää myös lievästi suolaista murtovettä. Se kestää suurta veden lämpötilan vaihtelua ja alhaisia happipitoisuuksia.[2] Turkoosikillisen populaatiot ovat kuitenkin vähenemässä ja Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN luokitteleekin lajin erittäin uhanalaiseksi. Sitä uhkaavat elinympäristöjen tuhoutuminen, kuivuus, veden saastuminen ja vieraslajit.[1]

Turkoosikillisen ravintoa ovat vesikirput ja sääksentoukat. Sen lisääntyminen kestää koko kesän. Mätimunia on noin 200 ja naaras kutee ne vesikasvillisuuden sekaan. Poikaset kuoriutuvat kahdessa viikossa ja saavuttavat sukukypsyyden puolen vuoden iässä.[2]

  1. a b c Crivelli, A.J.: Aphanius iberus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019-3. 2006. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 17.1.2020. (englanniksi)
  2. a b c Muus, Bent J; Dahlström, Preben: Suomen ja Euroopan sisävesikalat, s. 108. (Suomeksi toim. Markku Varjo 2008) Tanska: Gummerus, 2005. ISBN 978-951-20-6768-8 (suomeksi)