Turkoosikillinen
| Turkoosikillinen | |
|---|---|
 Koiras (ylh.) ja naaras (alh.) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Hammaskarppikalat Cyprinodontiformes |
| Alalahko: | Cyprinodontoidei |
| Heimo: | Hammaskillit Cyprinodontidae |
| Suku: | Aphanius |
| Laji: | iberus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Aphanius iberus |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Turkoosikillinen (Aphanius iberus) on hammaskillien (Cyprinodontidae) heimoon kuuluva kalalaji.
Turkoosikillisen pituus on tavallisesti 4–5 senttimetriä. Naaraat ovat suurempia kuin koiraat. Koirailla on kyljissä 15 vaaleansinistä raitaa, selkäevässä vaaleansininen reunus ja pyrstössä kolmesta viiteen ruskeaa kaarevaa juovaa. Naaraiden evät ovat värittömät ja kyljissä on 2–4 ruskeapilkullista raitaa.[2]
Turkoosikillinen on levinnyt Espanjan Välimeren rannikolle ja luoteiseen Algeriaan. Algerian populaatioiden uskotaan kuitenkin edustavan eri lajia, vaikka tätä ei olekaan vielä varmistettu.[1] Turkoosikillinen viihtyy kaikenlaisissa lätäköissä, lammissa, vesihaudoissa ja soissa mutta sietää myös lievästi suolaista murtovettä. Se kestää suurta veden lämpötilan vaihtelua ja alhaisia happipitoisuuksia.[2] Turkoosikillisen populaatiot ovat kuitenkin vähenemässä ja Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN luokitteleekin lajin erittäin uhanalaiseksi. Sitä uhkaavat elinympäristöjen tuhoutuminen, kuivuus, veden saastuminen ja vieraslajit.[1]
Turkoosikillisen ravintoa ovat vesikirput ja sääksentoukat. Sen lisääntyminen kestää koko kesän. Mätimunia on noin 200 ja naaras kutee ne vesikasvillisuuden sekaan. Poikaset kuoriutuvat kahdessa viikossa ja saavuttavat sukukypsyyden puolen vuoden iässä.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Crivelli, A.J.: Aphanius iberus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019-3. 2006. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 17.1.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c Muus, Bent J; Dahlström, Preben: Suomen ja Euroopan sisävesikalat, s. 108. (Suomeksi toim. Markku Varjo 2008) Tanska: Gummerus, 2005. ISBN 978-951-20-6768-8 (suomeksi)