Tuomipihlajat
| Tuomipihlajat | |
|---|---|
 Rusotuomipihlaja (Amelanchier lamarckii) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Rosales |
| Heimo: | Ruusukasvit Rosaceae |
| Suku: |
Tuomipihlajat Amelanchier Medik. |
| Katso myös | |
Tuomipihlajat (Amelanchier) on ruusukasvien (Rosaceae) heimoon kuuluva suku. Lajeista suurin osa kasvaa alkuperäisenä Pohjois-Amerikan lauhkealla vyöhykkeellä. Monia tuomipihlajalajeja käytetään koriste- tai marjakasveina.[1]
Tuomipihlajien marjoja syövät linnut levittävät tuomipihlajia vieraslajeiksi Suomen luontoon. Esimerkiksi isotuomipihlaja muodostaa Etelä-Suomessa paikoin laajoja tiheiköitä.[2]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tuomipihlajat ovat kesävihantia yksikotisia pensaita tai pieniä puita. Lajit tekevät usein maarönsyjä. Lehdet kasvavat kierteisesti. Lehtilapa on ehyt ja sahalaitainen. Kukinto on tavallisesti terttu. Kukat ovat kaksineuvoisia ja teriö valkoinen. Hedelmä on sininen tai tummansinipunainen, vahapeitteinen pohjusmarja.[3]
Ravintokäyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sukuun kuuluvasta marjatuomipihlajasta on jalostettu marjanviljelyyn lajikkeita, joita kutsutaan nimellä saskatoon. Näitä ovat "Smokey", "Thiessen", "Martin", "Regent Northline" ja "Honeywood".[4]
Viljelykäyttö ja poisto luonnosta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa iso- ja marjatuomipihlaja menestyvät Lapissa saakka (kasvuvyöhykkeet I–VI), mutta ruso- ja sirotuomipihlaja menestyvät vain Keski-Suomeen saakka.
Isotuomipihlaja voi levitä laajoiksi kasvustoiksi etenkin hiekkamaassa. Lajin viljelystä pitäisi siksi luopua ja luontoon levinneet isotuomipihlajat olisi hyvä poistaa mieluiten juurineen.[5]
Lajeja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Amelanchier alnifolia – marjatuomipihlaja
- Amelanchier bartramiana – pohjantuomipihlaja
- Amelanchier confusa – ruotsintuomipihlaja
- Amelanchier intermedia – korpituomipihlaja
- Amelanchier laevis – sirotuomipihlaja
- Amelanchier lamarckii – rusotuomipihlaja
- Amelanchier ovalis – euroopantuomipihlaja
- Amelanchier spicata – isotuomipihlaja[6]
- Amelanchier sanguinea – hurmetuomipihlaja
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio. (suom. S. Vuokko & H. Väre) Tammi, 2005. ISBN 951-3129-24-1
- ↑ Ummetuslääkkeestä vuoden puusuvuksi Maaseudun Tulevaisuus. Arkistoitu 21.5.2021. Viitattu 21.5.2021.
- ↑ L. Hämet-Ahti, A. Palmén, P. Alanko, P.M.A. Tigerstedt, M. Koistinen: Suomen puu- ja pensaskasvio. Helsinki: Dendrologian Seura, 1992. ISBN 951-96557-0-0
- ↑ Puutarha ja piha: satoisa hyötytarha, s. 294–295. Porvoo: Weilin+Göös, 2007. ISBN 978-951-0-30989-6
- ↑ Isotuomipihlaja – Vieraslajit.fi Vieraslajit.fi. Viitattu 21.5.2021.
- ↑ Ella Räty, Pentti Alanko: Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja, 2004. ISBN 951-8942-57-9