Tunnusmerkistöerehdys
Tunnusmerkistöerehdys on rikosoikeudellinen erehdys, jonka tekijä ei tekohetkellä ole selvillä kaikkien niiden seikkojen käsilläolosta, joita rikoksen tunnusmerkistön toteutuminen edellyttää, tai hän erehtyy sellaisesta seikasta.[1] Tunnusmerkistöerehdys poistaa teon tahallisuuden.[2] Tunnusmerkistöerehdys ei ole rikoksen anteeksiantoperuste. Se kuitenkin poistaa teon tahallisuuden, ja koska jotkin teot ovat rangaistavia vain tahallisina, tunnusmerkistöerehdyksellä voi olla merkitystä siinä, onko kyseessä rikosasia laisinkaan.[3]
Tunnusmerkistöerehdyksestä säädetään Suomen rikoslain 4 luvun 1 pykälässä[4]:
»Jos tekijä ei teon hetkellä ole selvillä kaikkien niiden seikkojen käsilläolosta, joita rikoksen tunnusmerkistön toteutuminen edellyttää, tai jos hän erehtyy sellaisesta seikasta, teko ei ole tahallinen. Vastuu tuottamuksellisesta rikoksesta voi kuitenkin tulla kysymykseen tuottamuksen rangaistavuutta koskevien säännösten mukaan. »
Tunnusmerkistöerehdys ei poista huolimattomuudesta aiheutunutta vastuuta, niinpä tuottamuksellisena rangaistavien rikosten kohdalla rangaistus voi silti tulla kyseeseen. Jokainen tuottamuksellinen rikos on kuitenkin arvioitava tapauskohtaisesti.[3] Tunnusmerkistöerehdys ei yleensä myöskään poista vahingonkorvausvastuuta[2].
Käytännön elämässä tunnusmerkistöerehdykset liittyvät usein monimutkaisiin tai jollain tavalla yllätyksellisiin tapahtumaketjuihin[3].
Esimerkki:
- Juhannusta juhliva henkilö A aikoo polttaa vanhan soutuveneensä juhannuskokossa. Rannalla on kuitenkin useita veneitä, ja hän tuleekin polttaneeksi naapurinsa veneen. Kyseessä voisi olla vahingonteko, mutta koska vahingonteko (Rikoslaki 35 luku) on rangaistava vain tahallisena, erehtyminen veneestä poistaa rikosoikeudellisen vastuun. Vahingonkorvausvastuuta naapurille se ei kuitenkaan poista.[2]
Esimerkki:
- Pyörävaras luulee varastavansa henkilön A pyörän, mutta varastaakin henkilön B pyörän. Tässä tunnusmerkistöerehdyksellä ei ole merkitystä, sillä varas halusi joka tapauksessa varastaa toisen henkilön omaisuutta. Varkaus (Rikoslaki 28 luku) on tekona rangaistava vieraan henkilön omaisuuteen kohdistuvana tekona riippumatta siitä, kenen nimenomaisen henkilön omaisuuteen se kohdistuu.[2]
Pyörävarkaan tapauksessa erehtyminen teon kohteesta, error in obiecto, ei muuttanut seuraamusta, koska loukattu oikeushyvä oli samanarvoinen kuin se, jota oli tarkoituskin loukata. Laki suojaa kaikkia polkupyöriä, ei yksittäisen henkilön pyörää. Toisin on asia sellaisessa tunnusmerkistöerehdyksessä esimerkiksi silloin, kun metsästäjä luulee ampuvansa hirven mutta ampuukin marjastajan. Nyt teon suunniteltu ja toteutunut lopputulos kuuluvat oikeushyvinä eri luokkiin, ja tässä ero johtaa myös rikosoikeudellisesti erilaiseen seuraukseen.[3]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- harhaisku eli aberratio ictus
- error in obiecto
- kuviteltu rikos
- kieltoerehdys
- vastuusta vapauttavaa seikkaa koskeva erehdys
- vaihtoehtoinen tahallisuus eli dolus alternativus
- kielletty riskinotto
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hallituksen esitys Eduskunnalle rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevan lainsäädännön uudistamiseksi HE 44/2002 vp s. – , 110–111
- ↑ a b c d Pekka Koskinen: Rikosoikeuden perusteet. Helsinki: Forum Iuris, 2008. ISBN 978-952-10-3754-2 s. 53–54
- ↑ a b c d Heli Korkka-Knuts, Dan Helenius & Dan Frände: Yleinen rikosoikeus. Helsinki: Edilex Libri & Edita Publishing oy, 2020. ISBN 978-951-37-7852-1 s. 214–221
- ↑ Suomen rikoslaki 4 luku 1 § (Arkistoitu – Internet Archive) Finlex