Tundraluokat

 

Tundraluokat ovat erilaisia arktisen, antarktisen ja vuoristoissa olevien tundrakasvillisuuksien alatyyppejä. Tundria jaotellaan eri luokkiin muun muassa lämpötilan, kosteuden ja maaperän mukaan. Monesti erotellaan lämpötilan mukaan esimerkiksi lämmin pensastundra, tyypillinen arktinen varpua ja ruohoa kasvava tundra sekä kylmä sammalta, jäkälää ja hyvin matalaa ruohoa kasvava yläarktinen polaariaavikko.

2000-luvulla on laadittu CAVM-vyöhykejako, joka yhdistää monia aikaisemmin käytettyjä luokitteluja.

Tundran jaotteluja

Tieteelliseen käyttöön on kehitetty monia tundran lajeja kuvaavia luokitusjärjestelmiä. Nearktinen tundra on Amerikassa, palearktinen Euraasiassa. Nämä eroavat toisistaan osin huomattavastikin.

Matvejevan 1992 käyttämä jako Venäjällä

• Metsätundra taigan pohjoisin osa
• Ala-arktinen
  • Pensastundra
  • Mätästundra (tussock tundra)
  • Ruohotundra (heath tundra)
• Yläarktinen
  • Polaaripuoliaavikko
  • Polaariaavikko

Venäläinen Matvejevan 1992 käyttämä jako sovitettuna Pohjois-Amerikan ja verrattuna yllä olevaan jollaista käytetään myös Venäjällä.

• Metsätundra
• Tundra
  • Eteläinen tundra Venäjän luokituksessa lähinnä pensas- ja pohjoisessa mätästundraa
  • Tyypillinen tundra mätästundraa, pohjoisessa ruohotundraa
  • Arktinen tundra ruohotundraa (heath tundra), pohjoisessa polaaripuoliaavikkoa
• Polaariaavikko polaaripuoliaavikkoa etelässä

Grönlannissa, Huippuvuorilla jäättömillä alueilla

• Subarktinen (hemiarktinen tunturikoivikko). Qatortoqin ja ivittuutin seudut
• Ala-arktinen Lounais-Grönlanti suunnilleen Aasiaatiin asti, Diskon eteläkärki, Grönlannin eteläkärki jotkut läntisimmät vuonon perukat Jamesonlandista länteen, suot yleisiä
• Keskiarktinen Länsi-Grönlannin ylämaat, Läntiset Huippuvuoret eli Spitsbergen, kasvillisuus samanlaista kuin Skandinavian keskialpiininen, mutta rikkonaisempaa

Länsi-Grönlannin ylämaiden vähäsateiset alueet ovat keskiarktisia, kasvillisuus siellä aromaista.

• Yläarktinen (lähinnä polaariaavikko) Pohjois-Grönlanti Thuleen asti lännessä Luoteis-Grönlanti Scoresbysundin eteläpuolellekin asti ja myös Diskon pohjoisin kärki, Huippuvuorten Koillismaa, Edgeoya. Pohjois-Grönlanninkin yläarktisessa kasvillisuudessa satoja kukkakasveja ja muita putkilokasveja. Pohjoisin Grönlanti ja Huippuvuorten koillismaa arktista aavikkoa.

Skandinaviassa:

• Alpiininen (vastaa lähinnä ala-arktista)), Kölivuoristo, Islannin ylämaa, käsivarren Lapin paljakka
  • ala-alpiininen koivumetsävyöhykkeen aluskasvillisuutta muistuttavaa, ilman korkeita koivuja. Varpukankaalla vaivaiskoivua, kanervaa, mustikkaa, variksenmarjaa. Kalkkimailla ala-alpiinisella tunturivyöhykkeellä paljon ruohovartisia kasveja ja runsas lajisto. Typestä ja fosforista pulaa alpiinisella ja arktiksella, maan mikro-organismit harvassa viileässä. Lumisissa paikoissa jopa 1 m korkeaa pajukkoa, tuulenpieksämillä vain muutaman cm:n paksuista kasvillisuutta uuvanaa, sielikköä jne. kosteilla tunturien alueilla yleensä ketokasvillisuutta, ei soita. Pohjoiskalotin itäosassa puurajan yläpuoliset alueet melko tasaisella vuoristolla, silloin soisia ja muistuttavat enemmän tundraa kuin alpiinista kasvillisuutta.
  • keskialpiininen: lajisto puhtaasti arktinen ja/tai alpiininen, lumenviipymät ja routiminen haittaavat kasvien kasvua heinät, sarat vähemmän varpuja, kukkakasveja, ei mustikkaa
  • Yläalpiininen luonnehtii lähinnä lumenviipymät, lumikentät, heiniä, jääleinikki, harvoja putkilokasveja n 1200 m:n korkeudessa merenpinnasta skandien p-osissa, Islannissa yli 700 m kork. Vettä vain lumikenttien alla, joissa kasvaa muiden kasvien lisäksi sammalia, muuten kasvillisuus rupijäkäliä, mm karttajäkäliä, kasvit kasvavat hyvin hitaasti, jopa tuhansien vuosien ikäisiä
• Subarktinen (enimmäkseen puutonta)
• Subalpiininen, jossa tunturikoivumetsiä

Tundran kasviyhdyskunnat

Hyvässä maaperässä kasvaa matalaa leppä- koivu- ja pajuvesakkoa, joka on aurinkoiselle rinteellä metsikköä, jossa mm karhu saattaa elellä. Tundraniityt taas syntyvät lumisille rinteille, joista lumi sulaa nopeasti keväällä. Niissä kasvaa heinää ja lisäksi sammalta ja jäkälää. Ne ovat myskihärille sopivaa laidunmaata. Tundraniityt ovat runsaskasvuisia siellä missä on hapan, neutraali tai hiekkakivinen maaperä. Arktinen aroyhdyskunta kasvaa sora-alueella, ja käsittää heinän sijasta saraa, poronjäkäliä ja harvakseltaan kasvavaa vaivaispajua. Se on peuran kesälaidunta.

Ruohikkorinne on talvella runsaan lumen peitossa, joka sulaa nopeasti keväällä. Jos maalaji on hyvää, syntyy kohokkia, unikkoa, kivirikkoa, telvikkia arktista kelloa jne. kasvava yhdyskunta

Kalkkimaannos suosii runsaslajisuutta ja siihen kehittyy nummen ruohoyhdyskunta, joka on hyvää laidunta.

CAVM-vyöhykejako

Tundran CAVM-vyöhykejako on 2000-luvulla tehty tundran alueiden jakaminen eri kasvillisuustyyppeihin muun muassa lämpötilan, kosteuden ja maaperän laadun mukaan. Nämä tekijät luovat tundralle kasvillisuutta, joka voi olla lähes kasvitonta lähinnä jäkälää kasvavaa polaariaavikkoa tai lämpimillä alueilla subarktista pensastundraa.

Luokittelun teki kansainvälinen Circumpolar Arctic Vegetation Mapping eli CAVM-projekti, jossa oli osallistujia Yhdysvalloista, Kanadasta, Venäjältä, Norjasta ja Grönlannista.

Tundran CAVM-lämpövyöhykkeet

Vyöhyke (CAVM)	CAVM nimitys (Muu nimitys)	Heinäkuun keskilämpötila	Puiden kuvaus	Kasvillisuustyypin kuvaus
A	Ruohomätästundra (polaariaavikko yläarktinen)	0-3 °C (toinen tieto 2-3)	Pensaaton tundra	Avomaata, ruohotundraa. Tämän ruohotundran lajeja mm arktinen unikko, kynsimö, rikkolajit, vihvilä. Ruoholajeja mm Alopecurus, muttei saraa. Puita ei kasva tälle vyöhykkeelle ominaisilla paikoilla. Ruohotundra, enimmäkseen kasvitonta, yksi alle 2 cm sammal/jäkäläkerros jonka keskellä hyvin matalia putkilokasveja, itiökasveja, sammal/jäkäläpeite <40 %, putkilokasveja <5 %. Niittymäistä kasvillisuutta ei-happamilla mailla. Tyypilliset kasvistot eivät juurikaan eroa kosteiden jokivarsien, lumenviipymien jne kasvillisuudesta. Tällä vyöhykkeellä yleensä saaria ympäröi koko vuoden merijää ja on usein pilvistä ja sumuista alhaisen lämpötilan ja mereisyyden takia.
B	Suikerotundra (pohjoinen arktinen)	3-5 °C (4-5)	Maassa suikertaen kasvavia vaivaispuita/pensaita.	Suikeropensaita, ruohoa. Olennaisia lajeja mm. lapinvuokko, napapaju, piippo ja märkämailla sara, tupasvilla. Härkki, nätä. Happamilla mailla liekovarpio. Lumenviipymäkasvustot ja Pohjoinen arktinen tundra, eteläinen yläarktinen. Eteläisimmässä osassa pensaita maassa luikertavina suikeroina, pohjoisosassa suikerot vaihettuvat ruohoiksi.
C	Puolisuikerotundra (keskiarktinen tyypillinen tundra)	5-7 °C (6-7)	Matalia puolisuikeroita puita/pensaita	Matalia varpumaisia pansaita ja suikeroita. Liekovarpio tärkein kasvi monilla happamilla alueilla. Sarakasveja ja sarakekasveja mm. Kobresia myosuroides, Carex bigelowii, and Carex rupestris. Ei-happamilla mailla Fabaceae Oxytropis, Astragalus). Hyvin kehittyneet lumenviipymä- ja joenvarsikasvustot. Sammalkerros 3–5 cm ja ruohokerros 5–10 cm. Eteläisin vyöhyke, jolla ilmamassa yleensä arktista.
D	Pystyvarputundra (ala-arktinen)	7-9 °C (8-9)	Pystyjä vaivaispensaita.	Pajun, koivun ja lepän vaivais- ja pensasmuotoja. Saroja, tupasvillaa, lapinvuokon sukuisia. Matalia pystypensaita 2 kerrosta, sammal 5–10 cm ja ruoho+varpu 10–40 cm. Lämmintä ilmaa tulee usein etelästä D-vyöhykkeelle asti. Hienolajiset maat yleensä ei-happamia, mutta tällä vyöhykkeellä harvinaisia. Venäjän joillain tällä vyöhykkeellä "kryokseerisen" kylmänkuivan arotundran jäänteitä.
E	Matalapensastundra (eteläinen subarktinen tundra)	9-12 °C (10-12)	Matalia pystyjä puita/pensaita	Korkeita koivu- ja pajupensaita tiheässä, joskus leppää. Leppä on tätä vyöhykettä parhaiten luonnehtiva kasvi. Vyöhykkeen eteläosissa joenvarsissa avointa boreaalista metsää, jossa kasvaa hajanaisesti mm mäntyä, lehtikuusta, kuusta ja yli 2 m korkeata koivua alueesta riippuen. 2-3 kasvillisuuskerrosta, sammal 5–10 cm, ruoho/varpu 20-50 ja joskus matalapensaskerros 80 cm.
Puuraja		10-12 °C	Puita yleisesti.

Tundran bioklimaattiset luokat

On kehitelty monia tundran jaotteluja. CAVM yhdistää monia aikaisempia luokitteluja. Tundralle on tyypillistä kasvillisuuden madaltuminen ja lopulta häviäminen kylmään jäätikön lähelle mentäessä. Puut madaltuvat ensin pensaiksi, sitten mataliksi varpumaisiksi pensaiksi, lopulta kasvavat suikeroina maan pinnassa ja sitten eivät olleenkaan. Myös muu kasvipeite madaltuu ja laikuttuu pohjoisemmaksi mentäessä. Tundran bioklimaattiset (kasvillisuus-ilmastolliset) luokat ovat seuraavat. Ne määritellään vuoden korkeimman lämpötilan mukaan.

Lämpöindeksi: nollan ylittävien kuukausien keskilämpötilojen summa.

Vyöhyke (CAVM)	Heinäkuun keskilämpötila	Lämpöindeksi SWI	Kokonais fytomassa (vihreä kasviaines) kuivattu tonnia/ha	Nettovuosi tuotanto (kuivattu tonnia hehtaaria ja vuotta kohden)	Putkilo kasvilajeja	Puiden korkeus	Kasvi peite
A	0-3 °C	<6	<3	<0,3	<50	0	<5 %
B	3-5 °C	6-9	5-20	0,2-1,9	50-100	0-15	2-25 %
C	5-7 °C	9-12	10-30	1,7-2,9	75-150	0-40	5-50 %
D	7-9 °C	12-20	30-60	2,7-3,9	125-250	40-200	50-80 %
E	9-12 °C	20-35	50-100	3,3-4,3	200-500	40-200	80-100 %
Puuraja	10-12 °C	>35				>200?	n. 100 ?

Tundran CAVM-kasvityyppien yleiskatsaus

Tyyppi. lyhenne

• Avomaa (paljas maa) B
• Ruohotundra G
• Suikeropensastundra P
• Pystypensastundra S
• Märkämaat W

Tundrakasvityyppien tarkempi kuvaus

Vyöhyke (CAVM)	Putkilokasvipeite	Kasvillisuus kuiva	Kasvillisuus kostea	Kasvillisuus märkä	Kasvityypit pääasialliset (näitäkin)
A	<5 %, jopa 40 % sammalta ja jäkälää	B1	G1		b, g, r, cf, of, c (ol)
B	2-25 %, jopa 60 % itiökasveja	B1 kuivin, P1	G1	W1	npds, dpds,b, r (ns, cf, of, ol)
C	5-50 % kasvilaikkuja	P1 kuivin, P2	G2	W1	npds, dpds, b, happomailla chds, (ns, cf, of, ol)
D	50-80 % paikoitellen kasvittomia alueita yhtenäisen kasvipeitteen keskellä	?	G2 kuivin, S1	W2	ns, nb, npds, dpds, deds, neds (cf, of, ol, b)
E	80-100 % jatkuva peitto	?	kosteusjärjestys G4, S1, S2	W3	dls, Beringiassa ts, deds, neds, sb, nb, (ns, rl, ol)
Puuraja	100 %?

Tundrakasvityypit

• b Avomaa
• c Itiökasvit
• cf Mätäs- tai kukkaruoho
• deds Ajoittain lehtisiä pystyjä tai vaivaispensaita
• dls Ajoittain lehtisiä vaivaispensaita
• dpds Ajoittain lehtisiä suikertavia vaivaispensaita
• g Ruoho
• ehds Aina vihantia puolisuikertavia vaivaispensaita
• nb Ei-kynsisammal
• neds Ei-lehtisiä vaivaispensaita
• npds Ei-lehtisiä suikertavia vaivaispensaita
• ns Ei-mätästävä kaisla tai heinä
• of Ruoho, ei kaisla
• ol Jäkälä (ei poronjäkälä)
• r Kaisla (vihvilä)
• rl Poronjäkälä
• bl Kynsisammal
• ts Mätäskaisla, mätäsheinä

Tundran CAVM-kasvillisuustyypit

Kasvillisuus tyyppitunnus	Kasvillisuustyyppi	Kasvillisuuden kuvaus
Avomaat B
B1	Avomaa	Siellä täällä hyvin matalia ruohoja, maksasammalia, sammalia, jäkäliä. Hyvin niukka ja harva matala 2 cm korkea kasvikerros, joka peittää 2–40 % alasta, ruohoja ja sammalia. Ei yleensä saroja eikä varpuja. Kuivasta märkään. Ilmastovyöhykkeet A ja B eli heinäkuun keskilämpötila 0-6 C, joillain korkeilla C:n kohdilla vuorilla.
B2	Jäkäliä peruskalliolla, itiökasveja	Jäkäliä kallioilla ja kivillä. Lukuisten järvien laikuttamaa (esimerkiksi Kanadan kilvessä) tai suuremman kasvillisuuden laikkujen välissä oleva alue. Ilmastovyöhyke D ja C.
B3	Hapan ei-karbonaattipitoinen vuoristo	Eri korkeusvyöhykkeet.
B3a-e	Vastaavat lämpövyöhykkeitä A-E	333 m vuoristoa ylöspäin: siirtymä a->b, lämpötila laskee 3 astetta, 6 astetta 1000 metriä kohti
B3n	nunatak	Jäätikön keskellä oleva jäätön vuorenhuippu.
B4	Karbonaattivuoristo
B4a-e	Vastaavat lämpövyöhykkeitä A-E	6 astetta/1000 m
B4n	Nunatak	Jäätikön keskellä oleva jäätön vuorenhuippu.
Ruohotundra G
G1	Laikkuinen ruohotundra, jossa itiökasveja.	Hyvin matala kasvillisuus. Ruohoja ja kaisloja, itiökasveja, sammalia, jäkäliä, maksasammalia. Kivistä maata. Kosteaa. 40–80 % kasvipeite, 5–10 cm kasvikerros. Suurempi kasvitiheys kuin kasvillisuustyyppi B:ssä. Ei vihertävä.
G2	Ruohoinen. Maan tasalla suikertavia kääpiöpuita.	Saraa ja maassa suikertavia pensaita. Kuivasta kosteaan, kumpuinen neutraali maa, keskinkertainen lumipeite, ei-hapan ilmastovyöhyke C. Keskinkertainen 40–80 % kasvipeitto, 5–15 cm korkea. Kivistä, kivet routineet pintaan. Täysin kehittyneitä rämeitä ja virranreunuskasvistoja. Ei vihertävä.
G3	Ei mätäskaisla, kostea varpu, sammaltundra	Sammalia, maksasammalia, ruohoja, suikeroita ja puolisuikeroita, kaisloja. Puolisuikertavia ja pystypensaita, esimerkiksi Salix richardsonii ja monia muita vaivaispajuja. Pääosin vyöhykkeessä D. Kasvipeite 50–100 % ja kasvit 10–20 cm korkeita. Virtojen varsilla 40–200 cm ja jopa yli 2-metrisiä pajuja. Tavallinen 5–20 cm sammalkerros. Maassa jään nostattamia kiviä ja kumpuja sekä jään luomaa ruutumaata. Maaperä roudan kummuttamaa, selvästi runsaan kasvillisuuden takia vihreää, mutta routa aiheuttanut kasvillisuuteen aukkoja.
G4	Mätäskaisla, kostea ruohomätästundra	Sammalet yleisiä. Mätäsmäinen tupasvilla (Eriophorum vaginatum). Kostea. Pääosin D–E varpus, sammaltundra. Kasvipeite 80–100 korkeuteen 20–40 cm.
Suikero/pensastundra P - hyvin matala ehkä laikkuinen kasvillisuus
P1	Maan tasalla suikertavien varpujen peittämä ruohotundra	Esimerkiksi hyvin pienirakeisella kivikolla melko harvassa kasvavia mustia kasvilaikkuja. Kaisloja, ruohoja, sammalia, jäkäliä. Ei-happamilla Dryas, Salix arctica (P1b), happamilla Luzula-Salix arctica. Keskiarktisella polaaripuoliaavikolla. Vyöhyke B ja laajalti myös kuivat alueet ilmastovyöhykkeestä C. Laikkuinen 20–80 % pinta-alasta peittävä, 5–10 cm korkea kasvipeite, josta sammalet ja jäkälät peittävät 30–60 %, putkilokasvit 5–25 %.
P2	Kokonaan ja puoliksi maan tasalla suikertavia puolipensaita	Hyvin matalaa kasvillisuutta kallioisella maalla. Esimerkiksi Salix arctica, Salix polaris, sammalia, kaisloja, ruohoja ja jäkäliä. Esimerkiksi Cassiope tetragona, peruskalliolla, 10–20 cm korkeuteen ulottuen, kasvipeite 40–100 %. Kostea-kuiva.
Pensastundra S
S1	Pystyvarpuja, alle 40 cm korkeita pystypensaita ja puolisuikeroita	Hyvin matalaa varpukorkuista kasvillisuutta, kasvillisuudessa aukkoja. Kosteasta kuivaan ilmastovyöhykkeellä D, maaperä hapan. Kuivempaa jäkälärikasta tundraa monilla alueilla hiekkamaalla ja peruskalliolla. Kasvillisuus jatkuvaa peitolla 80–100 % alasta ja kuivilla harjanteilla laikkuista peittäen 5–50 %.
S2	Matala pensas, yli 40 cm	Korkeahkoa pensastoa. Ikiroudasta vapailla alueilla, ikiroutaiset turvemaat tavallisia, hajanaista Pinus pumilaa eli pientä mäntyä.
Märkämaat W
W1	Tundran sara-, ruoho- ja sammalmärkämaa	Matalaa laikkuista ja hieman mätästävää kasvillisuutta. Vesialueiden lähellä ja keskellä ja korkeilla kosteilla painumilla, kylmimmillä Arktiksen alueilla.
W2	Märkä sara-, ruoho-, sammal- ja varputundra	Korkeaa yhtenäistä ruohomaista kasvillisuutta. Kosteaa ei-mätäsmäistä saraa, varpusta, sammalta eli tyyppiä G3 korkeilla kummuilla. Vyöhykkeellä D, maaperä hieman hapan tai neutraali.
W3	Märkä sara-, ruoho-, sammal- ja matalapensastundra	Hyvin rehevää yhtenäistä ruohomaista kasvillisuutta, korkeahkoja pensaita. Ilmastovyöhykkeellä E, korkeilla kohdilla S1 ja G4-tyypin kasvillisuutta eli varpus- ja mätästundraa.

Katso myös

• Biomi
• Alppiniitty

Lähteet

• Valoa ja kaamosta, Claes Bernes, 1996