Tunbsaaret

Tunbsaaret
Suuri Tunb ja Pieni Tunb

Suuri Tunb ilmakuvassa

Sijainti	- -, -  Iran  Yhdistyneet arabiemiraatit, Ras al-Khaima
Merialue	Persianlahti

Väestö

Asukasluku	~200

Tunbsaaret ovat kaksi pientä Persianlahden saarta, Suuri Tunb (pers. ‏تنب بزرگ‎, Tonb-e bozorg, arab. طنب الكبرى‎, Ṭunb al-kubrā) ja Pieni Tunb (pers. ‏تنب کوچک‎, Tonb-e kučak, arab. طنب الصغرى‎, Ṭunb aṣ-ṣuġrā). Saaria hallitsee ne vuonna 1971 miehittänyt Iran, mutta niitä on vaatinut itselleen Yhdistyneiden arabiemiraattien Ras al-Khaima. Saaret ovat olleet eri aikoina asumattomia tai muutaman sadan henkilön asuttamia. Saarilla ei ole huomattavampia luonnonvaroja, mutta niiden omistus liittyy esimerkiksi mannerjalustan rajanvetoon.

Maantiede

Tunbsaaret sijaitsevat Persianlahden itäosassa. Suuri Tunb sijaitsee noin 27 kilometriä Iranin Qešmin saaresta lounaaseen ja 42 kilometriä Langan satamasta etelään. Lähin paikka Arabian niemimaalla Yhdistyneiden arabiemiraateissa on Jazirat al-Hamra 74 kilometriä Suuresta Tunbista etelään. Suuri Tunb on pyöreä ja halkaisijaltaan noni 4 kilometriä. Sen korkein kohta on 52,5 m merenpinnasta.

Pieni Tunb sijaitsee noin 11 kilometriä Suuresta Tunbista länteen, 38 kilometriä Langasta etelään ja 72 kilometriä al-Hamrasta pohjoiseen. Saari on pohjoisesta etelään 1,6 km ja leveimmillään 1,2 km. Muodoltaan se on kolmiomainen. Saaren korkein kohta on 36 m merenpinnasta.

Kasvillisuus on enimmäkseen ruohikkoa ja pensaikkoa. Suurella Tunbilla kasvaa myös viikuna- ja palmupuita. Saarten eläimistö on enimmäkseen lintuja, liskoja ja käärmeitä. Suurella Tunbilla oli aikanaan vuohia, antilooppeja ja jäniksiä.

Saarilla ei ole huomatavampia luonnonvaroja. Toiveista huolimatta esimerkiksi öljyä ei ole löytynyt. Suurella Tunbilla on rautaoksidia, johon liittyvä toiminta ei ole kuitenkaan ollut taloudellisesti kannattavaa. Ympäröivällä merialueella harjoitetan kalastusta.

Historia

Itäinen Persianlahti Adolf Stielerin kartassa vuodelta 1891, kartassa molemmat Tunbsaaret.

Nimi Tunb lienee peräisin persian kielestä. Persian etelämurteissa tonb ja tonbu viittaavat kukkulaan tai matalaan kohoamaan. Termi esiintyy paikannimien osana myös muualla Iranin eteläosissa.

Aleksanteri Suuren amiraali Nearkhos mainitsee nimeämättömän "toisen saaren" lähellä Qešmiä ja Faruria teoksessaan Indike. Tämän saaren on joskus oletettu viitanneen Suureen Tunbiin. Klaudios Ptolemaios mainitsee saaren nimeltä Tabiana, jonka senkin on joskus ehdotettu viittaavan Suurene Tunbiin. Italialainen Giovanni Ramusio mainitsee saaren nimellä isola Doma ja portugalilainen Duarte Barbosa nimellä Fomon/Tomon. Jälkimmäinen lisää saaren kuuluvan Hormuzin kuningaskuntaan.

Pienellä Tunbilla ei ilmeisesti ole historiallisesti ollut ainakaan pitkäaikaista asutusta. Suurella Tunbilla on ajoittain asunut kalastajia. Tutkimusmatkailija Carsten Niebuhr mainitsi 1760-luvulla saarten olevan asumattomia. Brittiläinen myöhempi Persian lähettiläs 1797 mainitsee vuonna 1797 saarten olevan asumattomia, mutta että niillä asuu ajoittain kalastajia. Alueen heimot toivat karjaa laiduntamaan Suurelle Tunbille, mikä johi ajoittain maakiistoista puhjenneisiin yhteenottoihin.

Saarista alkoi kiista Persian eli Iranin ja brittien suojeluksessa olevien al-Qasimin suvun hallitsemien Sharjan ja Ras al-Khaiman emiraattien välillä. Qasimit olivat alkujaan lähtöisin Persian puolelta Persianlahtea ja joskus saaren hallitsijoiksi katsoutut Langan hallitsijat olivat samaa sukua. Brittivirkamiesten mukaan saaret kuuluivat Sharjaan, kunnes Ras al-Khaima tunnustettiin omana emiraattinaan vuonna 1921. Tämän jälkeen saaria hallittiin Ras al-Khaimasta. Vuonna 1903/1904 saarelle saapui persialaisia tullivirkailijoita. Sharjan emiraatista oltiin käyty nostamassa lippu saareen, jonka persialaiset saapuessan poistivat ja pistivät sen tilalle oman lippunsa. Sharjalaiset kävivät nostamassa lippunsa takaisin vuonna 1912/1913, minkä lisäksi saaren pohjoisosaan perustettiin majakka. Persialasiet ja britit tekivät omia laskentojaan saaren asukkaista, joita oli ilmeisisti näihin aikoihin asettunut paikalle. Persialaisten mukaan Suurella Tunbilla oli vuonna 1929 60 asukasta. Hieman myöhemmin brittien mukaan Suurella Tunbilla asui 25 arabia ja 4 persialaista. britit mainitsevat myöhemmin vuonna 1932 saaren olevan asumaton ja iranilaisessa laskussa samalla vuosikymmenellä asukkaita oli 25. Britit kartoittivat saarta jalkapallo- tai krikettikenttien rakentamista ajatellen.

Iranilaisia sotilaita Suurella Tunbilla.

Iranissa alettiin suunnitella saarten valtausta toisen maailmansodan jälkeisenä aikana. Alkujaan tämä oli tarkoitus toteuttaa vähitellen. Iranin tiedustelu uskoi, että saaret oli käytännössä hylätty keskushallinnon vain nimelliseen läsnäoloon. Britit olivat vuonna 1971 poistumassa suojelemistaan emiraateista vuoden loppuun mennessä. Iran käytti tilaisuutta ja 30. marraskuuta 1971 se valtasi Tunbsaaret. Saarilla oli vain 13 Ras al-Khaimalaista poliisia. Yhteenotossa kuoli joidenkin tietojen mukaan yksi polisii ja kolme iranilaista sotilasta. Tunbsaarten valtaus vaikutti Ras al-Khaiman päätökseen liittyä Yhdistyneisiin arabiemiraatteihin vuonna 1972. Ras al-Khaima on vaatinut saaria edelleen itselleen, mutta käytännössä niitä hallitsee Iran. Saarien omistukseen liittyy kysymyksiä ympäröivän mannerjalustan rajanvedosta, josta kiistan osapuolet eivät ole päässeet sopimukseen. Yhdistyneet arabiemiraatit ovat ajoittain vaatineet saarten palauttamista esimerkiksi Yhdistyneissä kansakunnissa, Arabiliitossa ja Persianlahden arabimaiden yhteistyöneuvostossa.

Väestö

Vuonna 2003 saarilla oli yhden arvion mukaan alle 200 asukasta. Asukasluku on heitellyt historian aikana. Saarten asukkaat ovat olleet peräisin Persianlahden molemmilta puolilta. Iranin kaudella valtio on tuonut asukkaita mantereelta, joiden lisäksi saarilla on iranilaisia sotilaita. Suurella Tunbilla on toiminut laivastotukikohta, koulu ja hallinnollisia virastoja. Saarella on myös kiitotie.