Tummarevonhäntä
| Tummarevonhäntä | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Revonhäntäkasvit Amaranthaceae |
| Suku: | Revonhännät Amaranthus |
| Laji: | powellii |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
Tummarevonhäntä (Amaranthus powellii, syn. A. hybridus subsp. powellii) on Etelä- ja Pohjois-Amerikassa kasvava revonhäntälaji. Tummarevonhäntä luokitellaan usein omaksi lajikseen, mutta 2000-luvun alussa sen on katsottu olevan yksi viljarevonhännän (A. hybridus) alalajeista.[2][3]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yksivuotinen tummarevonhäntä kasvaa 30–70 senttimetriä korkeaksi. Sen varsi on pysty, vankka, yläosasta haarova sekä kalju tai latvasta harvakarvainen. Pitkäruotiset lehdet ovat 5–11 cm pitkiä, ehyitä, ehytlaitaisia ja ovat varressa kierteisesti. Ne ovat otakärkisiä, lyhytsuippuisia, ainakin aivan kärjestä tylppiä ja vaihtelevat muodoltaan puikeista vinoneliömäisiin. Väriltään ne ovat tummanvihreitä ja alta korkeintaan hieman karvaisia.[3][4]
Tummarevonhännän yksineuvoiset, säteittäiset kukat sijaitsevat jopa yli 10 cm pitkässä, lehdettömässä latvakukinnossa. Kukinto on lyhyt, vankkahaarainen ja väriltään valkoisenvihreä tai joskus hieman punertava. Osakukinnot ovat tavallisesti enintään 5 cm pitkiä, hoikkia, usein kaarevia tai mutkaisia sekä kauttaaltaan myös emikukkaisia. Kukkien esilehdet ovat noin 2 kertaa emikukkien kehälehtien pituisia ja harittavia. Esilehtien kalvolaita on vähitellen kapeneva ja lähes otamaiseen kärkeen ulottuva. Emikukkien kehälehtiä on viisi kappaletta. Kehälehdet vaihtelevat nauhamaisista lusikkamaisiin ja ne ovat suippo- tai teräväkärkisiä, lyhytotaisia ja sijaitsevat vain hieman limittäin. Suomessa tummarevonhäntä kukkii heinä-lokakuussa. Hedelmänä on pähkylämäinen, kansiluomainen kota.[3][4]
Laji muistuttaa suuresti viherrevonhäntää (A. retroflexus).[5]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tummarevonhäntä on alun perin lähtöisin Pohjois- ja Etelä-Amerikasta, mutta on levinnyt ihmisen mukana muun muassa Pohjois-Eurooppaan.[3] Suomessa tummarevonhäntä on satunnainen uustulokas, jota on tavattu Etelä-Suomesta sekä Raahen seudulta.[6]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa tummarevonhäntää on tavattu lastaus- ja kaatopaikoilla sekä lintujenruokintapaikoilla.[6]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tummarevonhäntä sopii myös ihmisravinnoksi.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hämet-Ahti, Leena, Kurtto & Arto, Lampinen, Raino & Piirainen, Mikko & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti & Väre, Henry. Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen. Lutukka 21/2005, s. 41–85.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003). ISBN 951-31-2924-1.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Plants of the World Online. 2022: Amaranthus powellii S.Watson (englanniksi) Viitattu 17.9.2022.
- ↑ Lutukka 21/2005, s. 48.
- ↑ a b c d Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 123.
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 123–124.
- ↑ Den virtuella floran: Grönamarant Viitattu 23.9.2012. (ruotsiksi)
- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 125.