Tumahuokonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tumahuokonen on tumakotelon aukko, jonka kautta solulima ja tumalima ovat toisiinsa yhteydessä ja jonka kautta myös melko suuret molekyylit voivat säädellysti siirtyä tumasta solulimaan tai toisin päin. Tumahuokosten pinta-ala kaikkiaan on viidenneksestä kolmanteen osaan koko tumakotelon pinta-alasta. Niitä on selkärankaisilla eläimillä enemmän kuin pienimmillä yksisoluisilla eliöillä.[1]

  • Airamo, Seija; Happonen, Päivi & Viitanen, Pertti: Biologia Kertaus. WS Bookwell Oy, 2002. ISBN 951-0-23084-7
  1. Tumahuokonen Solubiologia. 2006. Solunetti. Viitattu 28.4.2023.
Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.