Tulliasema (teologia)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pyhän Theodoran kuolema ja tulliasemat kuvattuna slaavinkielisessä käsikirjoituksessa.

Tulliasema-oppi on kiistelty ortodoksisessa kirkossa esiintyvä opetus siitä, mitä ihmisen sielulle tapahtuu kuoleman jälkeen. Tulliasema-opin mukaan ihmisen kuollessa Jumalan enkelit kuljettavat sielun Jumalan luo. Matkan aikana avaruuden pahat henget (vrt. Ef. 6:12) pysäyttävät sielun vaatiakseen tätä tilille tietyistä synneistä joita sielu teki elämänsä aikana, ja yrittävät riistää sielun enkeleiltä viedäkseen sen Helvettiin.

Kirkon perinne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulliasemat mainitaan kirkon runoudessa useita kertoja. Papin käsikirja Euhologionissa on maininta "henkivaltojen valtaan jätetystä sielusta."[1] Samoin suojelusenkelille omistetussa rukouskanonissa viitataan suoraan tulliasemiin:

»Riennettyäni halki koko elämäni turhuudessa, olen lähellä loppuani ja rukoilen Sinua, suojelijaani: Tule puolustajakseni ja vastustamattomaksi taistelijaksi, kun kuljen läpi hirmuisen maailmanvaltiaan tulliasemien!»
(Munkki Johannes Mustajalka: rukouskanoni enkelille, ihmiselämän suojelijalle. [2])

Myös rukouksessa pyhälle Afanasi Säntämäläiselle mainitaan tulliasemat:

»ja erityisesti loppumme hetkellä ole puolustajanamme, jotta emme joutuisi taivaallisilla tulliasemilla koetelluiksi vaan kulkisimme esteettä taivaalliseen valtakuntaan.[3]»

Tulliasemien luettelo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tässä listassa tulliasemat esitetään niiden yleisimmin esiintyvässä järjestyksessä. Tämä perustuu erään munkin, Gregorios Traakilaisen näkyyn, joka kuvataan pyhän Basileios Uuden elämässä:

  1. Ensimmäisellä tulliasemalla demonit kuulustelevat sielua "kielen synneistä": turhanpuhumisesta, pahanpuhumisesta, loukkauksista, pilkasta ja liiasta naurusta.
  2. Toisella tulliasemalla sielua kuulustellaan valheista, valapattoisuudesta, Jumalan nimen väärästä vannomisesta sekä syntien tunnustamatta jättämisestä.
  3. Kolmannella tulliasemalla tutkikaan panettelun syntejä: tuomitsemista, nöyryyttämistä, pilkkaamista ja toisille ihmisille nauramista.
  4. Neljännellä tulliasemalla kuulustellaan mässäilystä: ylensyömisestä, juoppoudesta, napostelusta, syömisestä ilman rukousta, paastojen väliinjättämisestä ja vastaavasta.
  5. Viidennellä tulliasemalla käsitellään laiskuutta: milloin sielu on harjoittanut laiskuutta ja jättänyt väliin rukoilun ja jumalanpalvelukset, ja luistanut töistä.
  6. Kuudes tulliasema koskee varkauden syntejä: varastamista ja ryöstöjä.
  7. Seitsemäs tulliasema koskee ahneuden syntejä: rahan ja omaisuuden rakastamista sekä almujen antamatta jättämistä.
  8. Kahdeksannella tulliasemalla sielua kuulustellaan koronkiskonnasta ja ylihinnoittelusta.
  9. Yhdeksännellä tulliasemalla sielua tutkitaan epäoikeudenmukaisuuden synneistä: lahjuksien vastaanottamisesta, antamisesta ja epärehellisestä kaupankäynnistä.
  10. Kymmenennellä tulliasemalla demonit vaativat sielua tilille kateuden synneistä.
  11. Yhdennellätoista tulliasemalla sielua kuulustellaan ylpeyden synneistä: turhamaisuudesta, itsepäisyydestä, ylpeilystä, vanhempien kunnioittamatta jättämisestä, kapinoinnista ja vastaavista synneistä.
  12. Kahdestoista tulliasema koskee vihaa ja raivoa.
  13. Kolmastoista tulliasema koskee pahuuden muistelua: vihaa, kaunaa ja kostoa.
  14. Neljästoista tulliasema käsittelee murhaamista, mutta ei pelkästään murhaa, vaan myös haavoittamista, vammauttamista ja yleisesti ihmisten vahingoittamista.
  15. Viidennellätoista tulliasemalla sielua kuulustellaan magiasta: ennustamisesta, demonien luoksekutsumisesta, myrkkyjen valmistamisesta ja vastaavista taikauskoisista synneistä
  16. Kuudennellatoista tulliasemalla sielua kohtaavat kysymykset seksuaalisesta himosta: huorintekemisestä, epäpuhtaista ajatuksista sekä himokkaista katseista ja kosketuksista.
  17. Seitsemästoista tulliasema koskee aviorikoksen syntejä.
  18. Kahdeksastoista tulliasema koskee sodomiaa: homoseksuaalisia tekoja, insestiä, masturbointia ja kaikkia muita luonnonvastaisia syntejä
  19. Yhdeksännellätoista tulliasemalla sielua kuulustellaan harhaoppisuudesta: jonkin ortodoksisen kirkon opetuksen kieltämisestä tai sen väärintulkitsemisesta, uskosta luopumisesta, jumalanpilkasta ja vastaavista synneistä.
  20. Kahdeskymmenes tulliasema koskee armottomuutta ja julmuutta[4]

Tulliasema-teologiaa on kritisoitu siitä, että se muistuttaa gnostilaisia ja uusgnostilaisia opetuksia. Tulliasema-teologian vastustajat esittävät, että tulliasema-oppi korostaa Helvetin pelkoa ja syyllisyyttä ja unohtaa Jeesuksen sovitustyön. Heidän mukaansa tulliasema-oppi ohjaa ortodoksista spiritualiteettia Jumalan yhteyden kokemisesta demonien pelkäämiseen.

Tulliasema-oppia ei voida myöskään kokonaan perustella Raamatulla tai kirkkoisien kirjoituksilla. Tulliasema-oppia pidetään myös liian samankaltaisena roomalaiskatolisen kiirastuli-opin kanssa ollakseen ortodoksinen ilmiö.

  1. ”Rukouspalvelus kuolinhetkellä”, Euhologion. Pyhien toimitusten käsikirja, s. 136. Joensuu: Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto. ISBN 978-952-5652-60-4 Teoksen verkkoversio (viitattu 2.5.2018). (suomeksi)
  2. Rukouskanonit, s. 61. (Käytetty tekstilaitos: Služebnik, Moskova 1977) Suomentanut Johannes Seppälä. Joensuu: Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto, 1988. ISBN 951-9071-91-1 (suomeksi)
  3. Rukous pyhittäjä Afanasille Ortodoksi.net. Viitattu 2.5.2018. (suomeksi)
  4. Aerial Toll Houses OrthodoxWiki.org. Viitattu 2.5.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]