Tullamore
| Tullamore (Tulach Mhór) |
|
|---|---|
 vaakuna |
|
  Tullamore |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Irlanti |
| Provinssi | Leinster |
| Kreivikunta | Offaly |
| Kasvoi | 1700-luvulla |
| Korkeus | 73 m |
| Väkiluku | 15 000 |
Tullamore (iiriksi Tulach Mhór) on kaupunki Offalyn kreivikunnassa Irlannin sisämaassa. Se on Offalyn kreivikunnan hallinnollinen keskus. Kaupungin alueella on noin 15 000 asukasta.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tullamoren nimi tulee iirinkielen sanoista Tulach Mhór, jotka tarkoittavat suurta kukkulaa. 1660-luvulta peräisin olevien asiakirjojen mukaan alueen väkiluku oli tuolloin noin 100, lähinaapuri Birrin ollessa tuolloin seitsemän kertaa isompi asutusalue 700 asukkaallaan. 1570-luvulla alueelle asettui asumaan Elisabet I:n joukoissa palvellut sotilas John Moore, Thomas Mooren poika, Hän oli saanut haltuunsa alueita Croghan Hilliltä Offalyn itäosasta. Mooren perhe asui pitkään Croghanin linnassa vuokraten edelleen Tullamoren alueella olevia maitaan muille.[1]
Mooret rakensivat 1700-luvulla talon Tullamoreen, nykyisen sataman paikalle. Heidän vaikutuksestaan paikkakunnalle perustettiin 100 brittisotilaan varuskunta 1716. Vuonna 1720 Curch Lanelle rakennettiin sittemmin purettu protestanttinen kirkko. Sotilaiden tulo merkitsi liiketoiminnan viriämistä ja kaupungin kasvua. Vuonna 1713 rekisteröitiin ensimmäinen vuokrasopimus Mooren perheen ja tupakkatehtailija Richard Brennanin välillä. Tullamore koostui 1760-luvulla Patrick Streetistä, Church Streetistä, Bridge Streetistä, osasta High Streetiä sekä O'Connorin aukiosta. Kaupunkiin paljon rakennuksia rakennuttaneen Charles Mooren kuolema hidasti kaupungin kehittymistä. Mooren kuoleman jälkeen kiinteistöjen omistus siirtyi hänen vaimonsa aviomiehelle John Bury of Shannongrovelle, joka puolestaan kuoli vain vähän tämän jälkeen uintionnettomuudessa Dublinissa.[1]
Mooren sisarenpoika Charles William Bury peri kiinteistöt vain kuuden kuukauden ikäisenä. Hänen lapsuusvuosinaan ei tehty 21 vuotta pidempiä vuokrasopimuksia, eikä rakennettu uusia rakennuksia. Bury tuli täysi-ikäiseksi vuonna 1785, samana vuonna paikkakunnalla tapahtuneen kuuluisan kuumailmapallo-onnettomuuden kanssa. Kuumailmapallo putosi kaupunkiin aiheuttaen vakavan tulipalon, joka vaurioitti sataa rakennusta Patrick Streetin alueella ja myös suuri osa Kilbride Streetistä paloi. Palolta tosin säilyi Tullamoren vanhin pubi, Molloy's pub, joka jatkaa yhä toimintaansa. Kuumailmapallo-onnettomuus tapahtui vain kaksi vuotta ensimmäisen Pariisissa lennetyn kuumailmapallolennon jälkeen.[1]
Charles William Bury oli Tullamoren tärkein hahmo aina 50 vuotta myöhemmin tapahtuneeseen kuolemaansa saakka. Patrick Streetin palo tarjosi tilaisuuden leventää katua ja rakentaa uusia kiinteistöjä. Vuoteen 1841 mennessä väkiluku oli kasvanut 6 000:een. Vuonna 1798 kaupunki sai kanavayhteyden Grand Canaliin ja edelleen Shannon-jokeen vuonna 1804. 1900-luvulle saakka kanava oli kaupungin pohjoisrajana ja vuodesta 1858 rautatie oli kaupungin eteläraja. Kanava tarjosi yhteyden Dubliniin ja uudenlaiset tavarankuljetusmahdollisuudet. Tullamoresta tuli Dublinin jälkeen suurin Grand Canalin varrella sijainnut kauppakaupunki.[1]
Kaupunkiin muodostui 1800-luvun alussa uusia katuja, kuten Offaly Street, Harbour Street ja William Street, jotka kaikki noudattivat ruutukaavaa. 1820-luvulla muodostettiin uusi toriaukio, joka yhä kantaa nimeä Market Square. Vuosina 1784 ja 1786 kaupungin kiinteistönomistajat hakivat Irlannin House of Commonsilta lupaa tehdä Tullamoresta kreivikunnan pääpaikka, mutta hanke kaatui Ponsonbyn perheen vastustukseen, joka omisti hallintopaikaksi kaavaillun Daingeanin alueen. Lopulta Tullamore tuli kreivikunnan pääkaupungiksi 1833. Kreivikunnan vankila rakennettiin kaupunkiin 1826 ja oikeustalo 1835.[1]
- Pääartikkeli: Tullamore Dew
Paikkakunnan kuuluisin vientituote, irlantilaisviski Tullamore Dew, sai alkunsa 1829, jolloin Michael Molloy perusti Tullamore Distillery -alkoholitehtaan. Molloyn kuoltua 1887 tehdas siirtyi kapteeni Bernard Dalyn omistukseen, joka nimitti kollegansa Daniel E. Williamsin tehtaanjohtajaksi. Williams oli tehtaan voimahahmo ja hänen nimikirjaimensa D. E. W. tulivat tehtaan tunnetuimman tuotemerkin nimeksi. Vaikka viskiä ei enää nykyisin valmistetakaan Tullamoressa, on entisen tehtaan paikalla edelleen yleisölle avoinna oleva Tullamore Dew Heritage Centre -museo ja pub.[1]
Vuonna 1845 Irlanti kärsi suuresta nälänhädästä. Perunasadot menetettiin ja maanomistajat myivät edelleen valtaosan viljasta Englantiin. Keskimääräinen palkka oli noin šillinki päivässä, kun perhe tarvitsi noin kaksi šillinkiä elääkseen. Olojen huonontuessa yhä useammat joutuivat köyhäintaloon. Tullamoren köyhäintalo oli suunniteltu 700 hengelle, mutta vuonna 1850 siellä asui 1 700 henkeä. Nälänhädän jälkeiset vuodet Tullamore vakiinnutti asemansa Offalyn kreivikunnan pääpaikkana. Väkiluku oli kuitenkin laskenut voimakkaasti: vuonna 1841 Offalyssa oli asunut 147 000 henkeä, kun asukasluku oli vuonna 1926 enää 53 000. Irlannin itsenäistyttyä 1921 alueen nimi muuttui takaisin Offalyn kreivikunnaksi, kun se oli ollut välillä nimellä King's County. Tullamoren sairaala rakennettiin 1930-luvulla.[1]
Elinkeinoelämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tullamoreen on tullut useiden kansainvälisten yritysten tehtaita, joista monet tosin eivät ole pysyneet paikkakunnalla pitkään. Esimerkiksi Flextronics tarjosi aikanaan 600 työpaikkaa, mutta sulki tehtaansa. Tullamore on eräs Irlannin nopeimmiten kasvavia kaupunkeja. Kaupungissa on useita ostoskeskuksia ja rakennustoiminta on vilkasta.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tullamore Wikimedia Commonsissa
