Tulikulmarilli
| Tulikulmarilli | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Rillit Zosteropidae |
| Suku: | Tulikulmarillit Dasycrotapha |
| Laji: | speciosa |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Dasycrotapha speciosa |
|
| Katso myös | |
Tulikulmarilli (Dasycrotapha speciosa) eli aiemmalta nimeltään tulikulmatimali[2] on rilleihin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan uhanalaisena Kaakkois-Aasiasta.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tulikulmarilli voi kasvaa noin 16 cm pitkäksi. Sukupuolet muistuttavat toisiaan ulkonäöltään. Tulikulmarillin pää on musta lukuun ottamatta keltaista otsaa ja kirkkaanoransseja silmäkulmajuovia. Lajin selkä ja siivet ovat oliivinvihreät ja selässä on valkoisia viiruja. Linnun kurkku on keltainen mustin pilkuin ja vatsa on vihertävän keltainen.[3][4]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tulikulmarilliä tavataan ainoastaan Filippiineiltä Panayn ja Negrosin saarilta. Lajin elinympäristöä ovat alankojen metsät ja erityisesti niiden tiheiköt. Lintu liikkuu pareittain tai pieninä ryhminä ja voi liittyä sekaparviin. Tulikulmarillikannan kooksi arvioidaan 3 500–15 000 yksilöä ja se luokitellaan erittäin uhanalaiseksi. Sitä uhkaa elinympäristön häviäminen metsien hakkuiden vuoksi ja on arvioitu, että sen elinalueen metsistä on jäljellä vain 4–10 % alkuperäisestä.[1][3][4][5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b BirdLife International: Dasycrotapha speciosa IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-2. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 6.8.2020. (englanniksi)
- ↑ Maailman lintujen suomenkieliset nimet BirdLife Suomi. Viitattu 24.11.2023.
- ↑ a b Robert Kennedy, Pedro C. Gonzales, Edward Dickinson, Hector C. Miranda, Jr, Timothy H. Fisher: A Guide to the Birds of the Philippines, s. 253. Oxford University Press, 2000. ISBN 978-0-19-854669-6 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 6.8.2020). (englanniksi)
- ↑ a b Flame-templed Babbler Dasycrotapha speciosa BirdLife International. Viitattu 6.8.2020. (englanniksi)
- ↑ Erik Hirschfeld, Andy Swash, Robert Still: The World's Rarest Birds, s. 106. Princeton University Press, 2013. ISBN 978-0-691-15596-8 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 6.8.2020). (englanniksi)