Tuimiot

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tuimiot
Acantholimon hohenackeri
Acantholimon hohenackeri
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Lyijykukkakasvit Plumbaginaceae
Suku: Tuimiot Acantholimon
Boiss.
Katso myös

  Tuimiot Wikispeciesissä
  Tuimiot Commonsissa

Tuimiot (Acantholimon) on lyijykukkakasvien (Plumbaginaceae) heimoon kuuluva kasvisuku. Siihen kuuluu noin 120 lajia pieniä piikkilehtisiä monivuotista ruohoja. Ne kasvavat Välimeren alueen itäosissa sekä Länsi- ja Keski-Aasiassa. Vain muutama laji on onnistuttu ottamaan viljelykseen onnistuneesti. Ne soveltuvat erinomaisesti kivikkopuutarhoihin. Luonnossa ne esiintyvät kuivilla vuoristo- ja aavikkoalueilla kasvupaikkoinaan kivikot, soratasangot ja suolajärvien rantamat.[1]

Useimmilla suvun lajeilla on tiuha lehtiruusuke, joka muodostaa mättään tai kummun, jonka alaosa muodostuu vanhoista, jo kuihtuneista lehdistä. Itse lehdet ovat neulasmaisia, jäykkiä ja kovia. Joidenkin lajien lehtien pinnalla on mineraalisuolojen muodostama valkoinen härmä.[1]

Tuimiot ovat läheistä sukua laukkaneilikoille (Armeria), ja sen edustajilla on laukkaneilikoiden kukkia muistuttavat vaaleanpunaiset tai valkoiset kukat. Laukkaneilikoista poiketen kukat sijaitsevat tähkämäisissä kukinnoissa, kun laukkaneilikoilla kukinto on mykerö. Kukkatähkä voi olla lehdellinen tai sijaita vanan päässä kaikkien lehtien yläpuolella.[1]

Sukuun kuuluu yksi suomeksi nimetty laji:[2]

Suvun lajeilla on erikoisvaatimuksensa. Ne eivät siedä niiden juurelle kerääntyvää kosteutta, eivät varsinkaan talvella. Maaperän tulee siis olla hyvin karkeaa ja hyvin vettä läpäisevää. Kuuma ja kuiva kasvupaikka sopii niille parhaiten. Kasveja voi lisätä kärkipistokkaista.[1]

Tunnetuin laji viljelyssä lienee Acantholimon glumaceum, joka on kotoisin Kaukasusvuoristosta ja siihen liittyvistä Turkin osista. Se muodostaa 5–8 senttiä korkeita ja 30 senttiä leveitä mättäitä. Kukat ovat näyttäviä, syvän vaaleanpunaisia, ja mättäässä on useita kukintovanoja. Laji kestää lähes 30 asteen pakkasia.[1]

  • Botanica. The illustrated A–Z of over 10,000 garden plants and how to cultivate them. Köln, 1999. ISBN 3-8290-3068-1

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]