Tuija Hautala-Hirvioja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tuija Hautala-Hirvioja (s. 1957[1]) on suomalainen taidehistorian emeritaprofessori Lapin yliopistossa.[2]

Hautala-Hirvioja valmistui luokanopettajaksi Oulun yliopistosta vuonna 1979 ja Jyväskylän yliopistosta filosofian kandidaatiksi vuonna 1984 ja filosofian tohtoriksi vuonna 1999.[3][4]

Hautala-Hirvioja on toiminut kuvataiteen opettajana Jyväskylässä.[5] Hän on toiminut myös tutkijana Torniossa maakuntamuseolla.[5] Taidetta hän on opettanut myös Rovaniemen kansalaisopistossa.[5] Vuodesta 1992 lähtien hän on työskennellyt Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa eri tehtävissä.[3] Vuonna 2004 hänestä tuli taidehistorian professori Lapin yliopistoon.[5][4] Hän jäi eläkkeelle vuonna 2022.[1]

Hautala-Hirviojan kirjallisen tuotannon painotus on pohjoisessa, lappilaisessa taiteessa ja Lapin alueen taiteilijoissa.[3] Hän on kritisoinut sitä, että saamelaiset ovat jääneet suomalaisten taiteilijoiden varjoon.[6] Vuonna 2013 hän vaati Rovaniemen Ounasvaaran suojelemista lisärakentamiselta.[7]

Vuonna 2016 Lapin rahasto myönsi Hautala-Hirviojalle kymmenen tuhannen euron suuruisen palkinnon pohjoisen taiteen tutkimisesta ja tunnetuksi tekemisestä.[8]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hautala-Hirvioja on kärsinyt lukihäiriöstä.[9]

  • J. K. Kyyhkynen 1875-1909: Lapin luonnon ja ihmisen kuvaaja 1993. ISBN 951-749-186-7
  • Peitettynä elämältä: taiteilija Maija Kellokummun valon etsintä 1999. ISBN 951-96516-3-2
  • Lappi-kuvan muotoutuminen suomalaisessa kuvataiteessa ennen toista maailmansotaa. Väitöskirja. 1999. 0075-4633; 69.