Tuhlaajapoikavertaus
Tuhlaajapoikavertaus on Jeesuksen vertaus, jonka hän kertoo opetuslapsilleen Luukkaan evankeliumin 15. luvun jakeissa 11–32.
Vertaus kertoo isästä ja hänen kahdesta pojastaan. Nuorempi pojista pyysi saada perintöosansa etukäteen. Isä suostui tähän, ja poika lähti maailmalle tuhlaamaan isänsä hänelle antamaa perintöä. Köyhdyttyään poika meni sikopaimeneksi. Sika on juutalaisuudessa saastainen eläin. Pojalla oli nälkä, ja hän olisi halunnut syödä sikojen ruokaa, mutta hänelle ei annettu edes sitä. Lopulta poika palasi isänsä taloon. Hän pyysi isältään päästä tämän palvelijaksi, koska ei mielestään enää ansainnut, että häntä kutsuttaisiin tämän pojaksi. Mutta isä pyysi riemuiten poikaa tulemaan takaisin omaksi pojakseen ja järjesti juhlan poikansa paluun kunniaksi. Vanhempi poika suuttui tästä. Hän ihmetteli, miksi isä järjesti juhlan hänen vastuutonta elämää eläneelle veljelleen, vaikkei ollut koskaan järjestänyt juhlaa hänelle. Tähän isä vastasi, että tämä vanhempi poika oli jatkuvasti ollut hänen luonaan, mutta nuorempaa poikaa piti juhlia, koska hän oli ollut poissa ja sitten palannut.[1]
Sanat tuhlaajapoika ja tuhlaajapoikavertaus ovat syntyneet jälkikäteen. Raamatussa niitä ei ole.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Luukkaan evankeliumin 15. luku (Arkistoitu – Internet Archive)