Tuhkakerttuli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tuhkakerttuli
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Tangarat Thraupidae
Suku: Kekonokkakerttulit Conirostrum
Laji: cinereum
Kaksiosainen nimi

Conirostrum cinereum
Orbigny & Lafresnaye, 1838

Alalajit[2]
  • C. c. cinereum
  • C. c. fraseri
  • C. c. littorale
Katso myös

  Tuhkakerttuli Wikispeciesissä
  Tuhkakerttuli Commonsissa

Tuhkakerttuli (Conirostrum cinereum) on Etelä-Amerikassa tavattava varpuslintu. Suomenkielisestä nimestään huolimatta laji kuuluu tangaroiden eikä kerttulien heimoon.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kooltaan tuhkakerttuli on 12–13 cm. Nimialalaji C. c. cinereum on selästään lyijynharmaa ja päälaeltaan hieman tummempi. Rinnastaan lintu on vaaleamman harmaa ja vatsastaan kellertävämpi. C. c. fraseri -alalajin yksilöt ovat selästään ruskeampia ja C. c. littorale on selästään täysin oliivinruskea. Näiden alalajien vatsa on myös kellertävämpi. Kaikilla alalajeilla on siivissä L-mallinen valkoinen laikku.[3][4] Linnun nokka on melko pienikokoinen ja kartionmallinen.[5]

Levinneisyys ja elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuhkakerttulia tavataan Kolumbiasta, Ecuadorista, Perusta, Boliviasta ja Chilen pohjoisosista. Linnun elinympäristöä ovat pensaikkoiset alueet, metsien reunamaat, puutarhat ja puoliavoimet maastot, joissa kasvaa yksittäisiä puita ja pensaita. Tuhkakerttulia tavataan sekä kuivissa että kosteissa ympäristöissä. Lajin elinympäristöt sijaitsevat yleensä 2 500–4 000 metrin korkeudessa, toisin Perussa ja Chilessä tuhkakerttulia tavataan myös rannikon alankomailta.[3]

Tuhkakerttulit etsivät ravintoa lehvästön joukosta yksin tai pareittain.[3] Lajin ravinto koostuu hyönteisistä ja hedelmistä. Lajin nokka soveltuu hyvin hyönteisten poimimiseen lehdiltä. Tuhkakerttulin on havaittu myös syövän mettä. Tässä ne käyttävät hyväkseen puhkojien (Diglossa) nokallaan kukkiin tekemiä reikiä.[5]

  1. BirdLife International: Conirostrum cinereum IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.1.2023. (englanniksi)
  2. Conirostrum cinereum ITIS. Viitattu 14.5.2010. (englanniksi)
  3. a b c Robert S. Ridgely, Guy Tudor, William L. Brown: The Birds of South America: The oscine passerines, s. 209. University of Texas Press, 1989. ISBN 978-0-292-70756-6 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.5.2010). (englanniksi)
  4. Arthur Grosset: Cinereous Conebill arthurgrosset.com. Viitattu 16.5.2010. (englanniksi)
  5. a b Charles A. Vogt: Secondary nectac robbing, a previously unsubstantiated foraging behaviuor of the Cinetous Conebill (Conirostrum cinereum). Ornitologia Neotropical, 2005, 17. vsk, s. 613–617. The Neotropical Ornithological Society. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.5.2010. (englanniksi)
Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.