Tuhkakääpä
| Tuhkakääpä | |
|---|---|
_P._Karst_64487.jpg) Tuhkakäävän itiöemät kasvavat usein monilakkisina ryhminä. |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Elinvoimainen |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Polyporales |
| Heimo: | Hapalopilaceae |
| Suku: | Tuhkakäävät Bjerkandera |
| Laji: | adusta |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Bjerkandera adusta |
|
| Synonyymit | |
|
Polyporus adustus |
|
| Katso myös | |
Tuhkakääpä (Bjerkandera adusta) on koko Suomessa yleisenä esiintyvä, kaikenlaisista metsistä ja kulttuuriympäristöstä tavattava kääpälaji. Se kasvaa monilla lehtipuilla ja -pensailla, kuten vaahteralla ja seljalla, sekä kuusella. Tuhkakääpä valkolahottaa sekä elävää että kuollutta puuainesta.[1][2]
Yksivuotinen, tuoksuton itiöemä on yleensä lakillinen ja vähän tyvestä puulle levittäytynyt, tosin myös täysin resupinaattisia tuhkakääpiä on tavattu. Tuore itiöemä on juustomaisen lohkeava, kuivana taas rapsakka. Lakki on pieni, ohuen hyllymäinen ja osana usean lakin rykelmää. Lakin yläpinta on nuorena homeisen näköinen ja väriltään rusehtavan valkoinen, josta se muuttuu hiirenharmaaksi tai savunruskeaksi tummilla vöillä ja lopulta mustaharmaaksi. Kasvava reuna ja resupinaattinen reunus ovat valkoiset, kolhiintuessaan ja kasvun loputtua reuna muuttuu mustaksi. Pillipinta on tuhkanharmaa ja muuttuu käävän kuollessa mustaksi. Pillejä mahtuu 6-9 millimetrille ja ne erottuvat lohkopinnassa selvästi likaisen valkoista maltoa tummempana kerroksena. Tuhkakäävän kokonaispaksuus on 2-4 mm.
Vertaa pinovyökääpään ja sitkokääpään, jotka ovat sitkeitä ja pillistöltään valkoisia, sekä resupinaattista tuhkakääpää hopeakääpään, jonka lohkopinta on lähes tasavärinen ja joka tuoksuu tuoreena vahvan pistävälle.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ [1] Punaisen kirjan verkkopalvelu
- ↑ a b Tuomo Niemelä: Suomen käävät, s. 101. Helsinki: Luomus, 2016. ISBN 978-951-51-2434-0