Tsahurin kieli
Tsahuri | |
---|---|
Oma nimi | цӀаьхна миз, c’аxna miz |
Tiedot | |
Alue | Azerbaidžan, Dagestan |
Virallinen kieli | - |
Puhujia | 17 000 - 20 000 |
Sija | ei sadan suurimman joukossa |
Kielitieteellinen luokitus | |
Kielikunta | dagestanilaiset kielet |
Kieliryhmä | lezgiläiskielet |
Kielikoodit | |
ISO 639-2 | cau (muut kaukasialaiset kielet) |
ISO 639-3 | tkr |
Tsahurin kieli (tsahuriksi цӀаьхна миз,[1] c’аxna miz) on tsahurien puhuma dagestanilainen kieli. Sitä puhutaan Dagestanin tasavallan Rutulin piirissä Venäjällä sekä Azerbaidžanin Zaqatalan ja Qaxin piireissä.[2] Tsahur on yksi Dagestanin virallisista kirjakielistä.[3]
Vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan Neuvostoliitossa oli 20 000 tsahuria, joista 13 500 Azerbaidžanissa ja 5 200 Dagestanissa. 95 % tsahureista puhui tsahuria äidinkielenään.[4] Venäjällä oli vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan 9 800 tsahurin puhujaa,[5] joista 8 000 Dagestanissa.[6] Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Venäjällä on 10 600 tsahurin puhujaa[7].
Tsahurin kieli kuuluu dagestanilaisten kielten lezgiläiseen ryhmään, jossa se muodostaa rutulin kanssa oman alaryhmänsä. Kieli jakaantuu kolmeen toisistaan selvästi erottuvaan murteeseen, jotka koostuvat useista paikallismurteista. Murre-erot eivät kuitenkaan estä puhujia ymmärtämästä toisiaan.
Tsahurit käyttävät sivistyskielinään Azerbaidžanissa azeria ja Dagestanissa venäjää ja azeria. 1930-luvulla luotiin latinalaiseen kirjaimistoon perustunut kirjakieli, jotka käytettiin kouluopetuksessa vuodesta 1934 lähtien. Vuonna 1938 sekä Azerbaidžanissa että Dagestanissa siirryttiin azerinkieliseen opetukseen, joka Dagestanissa korvattiin vuonna 1952 venäjällä. 1990-luvun alussa Dagestanissa luotiin uusi kyrilliseen kirjaimistoon perustuva kirjakieli, jota käytetään opetuskielenä koulujen alaluokilla ja ylemmillä luokilla opetetaan aineena. Dagestanin muiden kielten tapaan venäjästä poikkeavia äänteitä merkitään kirjainyhdistelmillä sekä merkin Ӏ avulla.[8] Vuodesta 1995 lähtien Mahatškalassa ilmestyy tsahurin- ja venäjänkielinen sanomalehti Nur.[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Jazyki narodov SSSR: iberijsko-kavkazskije jazyki, s. 591. Moskva: Nauka, 1967.
- ↑ Jazyki mira: Kavkazskije jazyki, s. 420. Moskva: Academia, 1999. ISBN 5-87444-079-8
- ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom III, s. 335. Moskva: Nauka, 2005. ISBN 5-02-011237-2
- ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom III, s. 334. Moskva: Nauka, 2005. ISBN 5-02-011237-2
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.4. Rasprostranjonnost vladenija jazykami (krome russkogo). perepis2002.ru. Arkistoitu 29.3.2012. Viitattu 21.2.2009. (venäjäksi)
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.6. Vladenije jazykami (krome russkogo) naselenijem otdelnyh natsionalnostei po respublikam, avtonomnoi oblasti i avtonomnym okrugam Rossijskoi Federatsii. perepis2002.ru. Arkistoitu 8.10.2007. Viitattu 21.2.2009. (venäjäksi)
- ↑ Naselenije Rossijskoi Federatsii po vladeniju jazykami gks.ru. Arkistoitu 6.10.2021. Viitattu 20.1.2012. (venäjäksi)
- ↑ Krasnaja kniga jazykov narodov Rossii: Entsiklopeditšeski spravotšnik, s. 45. Moskva: Institut jazykoznanija narodov Rossii, 1994. ISBN 5-87444-018-6
- ↑ Nurin verkkosivut nur.etnosmi.ru. Arkistoitu 7.5.2013. Viitattu 21.2.2009. (venäjäksi)