Trappist
Trappist on suojattu nimi, jota voidaan käyttää vain benediktiiniläisten trappistiluostareiden munkkien valvonnassa tehdystä luostarioluesta. Lisäksi vaatimuksena on, että olut pannaan luostarin tiloissa ja että panimon tuotto käytetään luostarin ylläpitoon ja sosiaalityöhön. Nimeen oikeutettuja luostareita on 11, ja kuusi niistä sijaitsee Belgiassa. Muut trappistipanimot sijaitsevat Itävallassa, Alankomaissa (kaksi), Ranskassa, Yhdysvalloissa ja Italiassa.[1]
Trappistipanimoilla on kullakin valikoimissaan 1–5 kaupallista olutta. Näiden lisäksi osa luostareista valmistaa munkeille päiväkäyttöön tarkoitettua miedompaa (4–5 %) olutta sekä kirkollisiin juhlapyhiin valmistettua vahvempaa olutta, joita ulkopuoliset eivät tavallisesti pääse nauttimaan. Osa luostareista valmistaa ja myy oluen lisäksi myös luostarissa tehtyä juustoa.
Trappist-oluita valmistavat luostarit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Achel
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Achel on uusin belgialainen trappistioluita valmistava luostari; siellä valmistus aloitettiin vuonna 1998. Luostarin virallinen nimi on Sint Benedictus Abdij – De Achelse Kluis, mutta oluiden markkinointinimi on Achel. Aiemmin Hoegaerdenin panimo valmisti luostarioluita Achelin nimellä.
Achelia valmistetaan viittä eri laatua, joista 5-prosenttisia Blond 5- ja Bruin 5 -oluita saa ainoastaan hanasta luostarin ravintolassa. Pullotettuina on saatavissa laatuja Achel Blond 8 (Triple, alkoholia 8 %), Bruin 8 (8 %) ja Extra (Bruin, 9,5 %).
Chimay
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]l'Abbaye Notre-Dame de Scourmontin luostari valmistaa neljää Chimay-laatua. Mieto (alkoholia 4,8 %) Doré (meripihka) on tarkoitettu munkkien nautittavaksi ja harvoin saatavilla muualla. Kaupallisia laatuja ovat valkoinen, punainen ja sininen: Blanche (isossa 75 cl:n pullossa myydään nimellä Cinq Cents, 8 %), Rouge (Premiere, 7 %) ja Bleu (Grande Réserve, 9 %). Chimay-nimellä myydään myös juustoja.
Chimay panee myös ranskalaisen trappistiluostari Scourmontin Mont des Cats -olutta[1].
De Koningshoeven
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alankomaalainen Koningshoevenin luostari Berkel-Enschotissa (lähellä Tilburgia) on Zunbertin lisäksi toinen alankomaalainen trappistien valmistaja. Sen solmittua yhteistyösopimuksen vuonna 1999 panimojätti Bavarian kanssa se menetti oikeuden trappist-nimitykseen ja -logoon, mutta lokakuussa 2005 Kansainvälinen Trappist -yhdistys (Internationale Vereniging Trappist) päätti palauttaa Koningshoevenin La Trappe -oluille oikeuden käyttää tuotteistaan trappist-nimitystä. La Trappe -oluita valmistetaan yhdeksää erilaista: Puur (4,7 %), Blond (alkoholia 6,5 %), Dubbel (6,5 %), Bockbier (7 %, kausiolut), Isid'or (7,5 %), Tripel (8 %), Quadrupel (10 %), Quadrupel Oak Aged (10 %) ja vehnäolut Witte Trappist (5,5 %). De Koningshoeven valmistaa myös muita kuin La Trappe -oluita.
Engelszell
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Itävaltalainen Stift Engelszell -luostari valmistaa Engelszell Gregorius, Benno ja Nivard -olutta.
Orval
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- katso pääartikkeli Orval
Orvalin luostari valmistaa kahta olutlaatua: Petit Orval (tai Orval Vert, alkoholia 3,5 %) ja Orval (6,2 %). Ensin mainittua saa ainoastaan luostarin kupeessa olevasta L'Auberge Gardien -ravintolasta.
Rochefort
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Abbaye St. Remy Rochefort valmistaa kolmea eri olutta: Rochefort 6 (punainen korkki, alkoholia 7,5 %), Rochefort 8 (vihreä korkki, 9,2 %) ja Rochefort 10 (sininen korkki, 11,3 %). Näistä miedoin numero 6 on harvinaisin.
Spencer Brewery
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhdysvaltalainen Pyhän Joosefin luostari Spencerissä, Massachusettsissa panee Spencer-oluita.
Tre Fontane
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tre Fontane on Roomassa sijaitseva luostari, joka sai uusimpana oikeuden käyttää oluestaan trappist-nimitystä toukokuussa 2015.[2]
Westmalle
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- katso pääartikkeli Westmalle
Westmallen munkit ovat panneet olutta vuodesta 1836. Kolmesta oluttyypistä 5-prosenttinen Extra on tarkoitettu munkkien pöytäolueksi. Kaupalliset laadut ovat Dubbel (ruskea korkki, alkoholia 7 %) ja Tripel (valkoinen korkki, 9 %).
Westvleteren
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- katso pääartikkeli Westvleteren
Abbey St.-Sixtus Westvleteren on pienin trappistiluostareista. Se valmistaa vain 4 000 hehtolitraa olutta vuodessa; tästä syystä tarjonta on rajoitettua ja oluita saa virallisesti ostettua vain luostarin omasta myymälästä. Joskus oluiden menekki on niin suurta, että se loppuu. Näin kävi muun muassa elokuussa 2005.
Luostari on pannut olutta vuodesta 1838. Vuonna 1946 luostari antoi oluenpanolisenssin St. Bernarduksen panimolle, kunnes munkit päättivät vuonna 1992 aloittaa oluenvalmistuksen itse uudelleen. Olutharrastajien keskuudessa Westvleterinin oluet arvioidaan usein maailman parhaiksi. Luostari valmistaa kolmea erilaista olutta: 6 (Blond, vihreä korkki, alkoholia 5,8 %), 8 (Bruin, sininen korkki, 8 %) ja 12 (Bruin, keltainen korkki, 10,2 %). Aiemmin valmistettiin nimellä 6 punaisella korkilla 6,2 %:n olutta. Westvleterenin olutpulloissa ei ole etikettejä.
Zundert
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maria Toevlucht Abbeyssa sijaitseva alankomaalainen De Kievit -panimo valmistaa paikkakunnan mukaan nimettyä Zundert-olutta.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Trappist beers trappist.be. Viitattu 17.3.2016.
- ↑ Jay Brooks: Italy’s Tre Fontane Approved As Newest Trappist Brewery Brookston Beer Bulletin. 11.5.2015. Viitattu 17.3.2016.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]