Tracy Hickman

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tracy Raye Hickman
Tracy Hickman DragonCon-festivaaleilla vuonna 2006
Tracy Hickman DragonCon-festivaaleilla vuonna 2006
Henkilötiedot
Syntynyt26. marraskuuta 1955
Salt Lake City, Utah
Kansalaisuus Yhdysvallat
Ammatti romaanikirjailija, pelisuunnittelija
Puoliso Laura Hickman (1977-)
Uskonnollinen kanta mormoni
Kirjailija
Tuotannon kielienglanti
Aikakausi 1984-
Tyylilajit fantasiakirjallisuus
Esikoisteos Syyshämärän lohikäärmeet
Aiheesta muualla
Kotisivut
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Tracy Raye Hickman (26. marraskuuta 1955 Salt Lake City, Utah)[1] on yhdysvaltalainen fantasiakirjailija, jonka yhteistyössä Margaret Weisin kanssa kirjoittamat kirjasarjat ovat maailmankuuluja. Hänet tunnetaan parhaiten Dragonlance-sarjaan kirjoittamistaan kirjoista.[1] Hän on myös kirjoittanut kirjoja vaimonsa Laura Hickmanin (o.s. Curtis) kanssa.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tracy Hickman syntyi Salt Lake Cityssä ja kävi lukion Provossa, Utahissa.[2] Hän toimi mormoniuskonnon lähetystyöntekijänä Havaijilla ja Indonesiassa kaksi vuotta. Palattuaan Yhdysvaltoihin vuonna 1977 hän meni pian naimisiin lukioajan tyttöystävänsä Lauran kanssa.[1]

Hickmanit olivat kiinnostuneet Dungeons & Dragons -roolipelistä ja he kehittivät yhdessä peliin seikkailumoduuleita omaksi ilokseen. Vuonna 1980 Tracy julkaisi yhden tekemänsä moduulin omakustanteena ja se päätyi Dungeons & Dragonsin julkaisijalle TSR:lle. Yhtiössä oltiin vakuuttuneita Hickmanin taidoista ja hänet kutsuttiin työhaastatteluun. Hickmanit lähtivät autolla kohti Wisconsinia, jossa TSR:n pääkonttori sijaitsi.[3]

Automatkalla aviopari alkoi ajankulukseen kehitellä fantasiamaailmaa, jota he olivat työstäneet jo useita vuosia. Heillä oli ajatus maailmasta, jota lohikäärmeet hallitsisivat, ja joka voisi olla runkona pitkälle tarinalle. Perillä ajatus esiteltiin TSR:lle ja se sai suosiota. Tracy ehdotti 12:n seikkailumoduulin sarjaa, joista jokaisessa olisi mukana lohikäärme. Ehdotus hyväksyttiin ja Hickmaneille annettiin mahdollisuus pyytää lisäapua TSR:n muilta osastoilta projektiin.[3]

Alkoi uuden Dragonlance-kampanjamaailman suunnittelu noin kymmenen hengen työryhmässä. Pelisuunnittelijoiden kesken ilmeni, että seikkailumoduulien lisäksi tarvittaisiin romaaneja kertomaan fantasiamaailmaan liittyvää tarinaa. TSR palkkasi tehtävään kirjailijan, mutta suunnittelijat eivät olleet tyytyväisiä syntyneeseen materiaaliin. Ehdotettiin, että sopivampia kirjan kirjoittamiseen olisivat Hickman ja Margaret Weis, joka oli hiljan liittynyt työryhmään mukaan kustannustoimittajaksi.[3]

Hickman ja Weis ryhtyivät toimeen ja työskentelivät viikonlopun yli saaden valmiiksi kirjan viisi ensimmäistä lukua. He toimittivat käsikirjoituksen TSR:n kirjaosaston päällikölle, joka oli heti myyty. Alkuperäinen kirjailija erotettiin ja Weis ja Hickman palkattiin kirjoittamaan kirja loppuun. Syyshämärän lohikäärmeet julkaistiin keväällä 1984, mutta vasta sen jatko-osa Talviyön lohikäärmeet nousi suureksi myyntimenestykseksi.[3]

Dragonlance-kronikat-trilogiaa seurasi Dragonlance-legendat-trilogia, jonka jälkeen Hickman ja Weis jättivät TSR:n ryhtyäkseen vapaiksi kirjailijoiksi.[3] Kirjojen suosio oli rohkaissut heitä kokeilemaan onneaan omilla kirjasarjoillaan ilman pelilisenssiä. Heiltä julkaistiinkin seuraavaksi Mustamiekka-trilogia, Profeetan ruusu -trilogia ja Kuolemanportti-sarja.[4] He kirjoittivat vielä TSR:lle Uusi sukupolvi -novellikokoelman ja vuonna 1995 Kesätulen lohikäärmeet -romaanin.[3] Tämän jälkeen he ilmoittivat, etteivät olisi enää kiinnostuneita Dragonlance-romaanien kirjoittamisesta.[3] Vuonna 1996 Hickmanilta julkaistiin kaksi teosta, Requiem of Stars ja The Immortals, jotka olivat hänen ensimmäiset ilman Weisia kirjoittamansa romaanit.[2]

Hickman palasi pian Dragonlancen pariin ja vuonna 1997 hän otti Weisin kanssa yhteyttä Wizards of the Coastiin, jolle TSR oli juuri myyty kertoakseen ideastaan uudesta Dragonlance-trilogiasta. Lopputuloksena oli Sielujen sota -trilogia, jonka kaikki osat olivat bestsellereitä.[3] Weisin kanssa syntyi myös Kaikkeuden kivi-trilogia.[2]

Vuonna 1998 Hickmanit muuttivat Wisconsinista takaisin Utahiin, St. Georgen kaupunkiin. He olivat jo pitkään halunneet kirjoittaa taas yhdessä ja vuonna 2004 he aloittivat Pronssikronikat-trilogian. Vuonna 2008 hän aloitti kaksi uutta sarjaa: kuusiosaisen Lohikäärmelaivat-sarjan Margaret Weisin kanssa ja The Annals of Drakis -trilogian Laura Hickmanin kanssa. Vuonna 2010 hän aloitti vaimonsa kanssa vielä Dragon's Bard -trilogian, jota julkaistiin ensin Internetissä jatkotarinana.[2]

Tracy ja Laura Hickmanilla on neljä lasta.[1] Nykyisin he asuvat South Jordanissa, Utahissa.[2]

Vaikutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tracy Hickmanin ja Margaret Weisin kirjojen suomennokset ovat olleet myyntimenestyksiä, mikä on edistänyt fantasiakirjallisuuden julkaisemista Suomessa.[1]

Tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän on voittanut Margaret Weisin kanssa Dragonlance-romaanista Laskevan auringon lohikäärmeet pelialan Origins-palkinnon vuonna 2000 parhaasta peleihin liittyvästä romaanista.[5]. Lisäksi vuonna 2002 hänet nimitettiin Origins Hall of Fameen.[2]

Pelialan aikakauslehti Pyramid mainitsi Tracy Hickmanin yhtenä vaikutusvaltaisimmista ihmisistä roolipelien alalla vuonna 1999. Lehti totesi, että Hickmanin ja Weisin ansiosta peleihin perustuvaa kirjallisuutta tehdään yhä.[2]

Bibliografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennetut teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dragonlance

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kronikat -trilogia:
    • Syyshämärän lohikäärmeet (Dragons of Autumn Twilight, 1984). Suom. Mika Renvall. Jalava, 1990.[a]
    • Talviyön lohikäärmeet (Dragons of Winter Night, 1985). Suom. Mika Renvall. Jalava, 1991.[a]
    • Kevätaamun lohikäärmeet (Dragons of Spring Dawning, 1985). Suom. Mika Renvall. Jalava, 1992.[a]
  • Dragonlance-legendat:
    • Kaksosten aika (Time of the Twins, 1986). Suom. Mika Renvall. Jalava, 1993.[a]
    • Kaksosten sota (War of the Twins, 1986) Suom. Mika Renvall. Jalava, 1993.[a]
    • Kaksosten koetus (Test of the Twins, 1986). Suom. Mika Renvall. Jalava, 1994.[a]
  • Uusi sukupolvi (Second Generation, 1994). Suom. Mika Renvall. Jalava, 1996.[a]
  • Kesätulen lohikäärmeet (Dragons of Summer Flame, 1995). Suom. Mika Renvall. Jalava, 1996.[a]
  • Sielujen sota:
    • Laskevan auringon lohikäärmeet (Dragons of a Fallen Sun, 2000). Suom. Päivi Pasi. Jalava, 2000.[a]
    • Sammuneen tähden lohikäärmeet (Dragons of a Lost Star, 2001). Suom. Mika Renvall. Jalava, 2001.[a]
    • Kadonneen kuun lohikäärmeet (Dragons of a Vanished Moon, 2002). Suom. Mika Renvall. Jalava, 2002.[a]
  • Kadonneet kronikat:
    • Kääpiökuilujen lohikäärmeet (Dragons of the Dwarven Depths, 2006). Suom. Mika Renvall. Jalava, 2007.[a]
    • Mustan kuningattaren lohikäärmeet (Dragons of the Highlord Skies, 2007). Suom. Mika Renvall. Jalava, 2008.[a]
    • Tiimalasivelhon lohikäärmeet (Dragons of the Hourglass Mage, 2009). Suom. Mika Renvall. Jalava, 2009.[a]
  • Novellit Silkkilangat[a], Tosi ritari1, Tarina, josta Tasslehoff lupasi vaieta aina ja ikuisesti[a] ja Raistlin ja Solamnian ritari[a] teoksessa Mielen demonit: Parhaat tarinat. Suom. Renne Nikupaavola. Jalava, 1999.

Muut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Mustamiekka:
    • Mustamiekan taonta (Forging the Darksword, 1988). Suom. Satu Hlinovsky. Jalava, 2001.[a]
    • Mustamiekan tuomio (Doom of the Darksword, 1988). Suom. Satu Hlinovsky. Jalava, 2002.[a]
    • Mustamiekan voitto (Triumph of the Darksword, 1988). Suom. Satu Hlinovsky. Jalava, 2002.[a]
    • Mustamiekan perintö (Legacy of the Darksword, 1997). Suom. Satu Hlinovsky. Jalava, 2003.[a]
  • Profeetan ruusu:
    • Vaeltajan tahto (The Will of the Wanderer, 1988). Suom. Mika Renvall. Jalava, 2003.[a]
    • Pimeyden paladiini (The Paladin of the Night, 1989). Suom. Mika Renvall. Jalava, 2004.[a]
    • Akhranin profeetta (The Prophet of Akhran, 1989). Suom. Mika Renvall. Jalava, 2005.[a]
  • Kuolemanportti:
    • Lohikäärmeen siipi (Dragon Wing, 1990). Suom. Jukka Nyman. Otava, 1997.[a]
    • Haltioiden tähti (Elven Star, 1990). Suom. Tero Kuittinen. Otava, 1998.[a]
    • Tulimeri (Fire Sea, 1991). Suom. Jukka Nyman. Otava, 1998.[a]
    • Käärmemaagi (Serpent Mage, 1992). Suom. Tero Kuittinen. Otava, 1999.[a]
    • Kaaoksen käsi (The Hand of Chaos, 1993). Suom. Jukka Nyman. Otava, 1999.[a]
    • Labyrinttiin (Into the Labyrinth, 1993). Suom. Tero Kuittinen. Otava, 2000.[a]
    • Seitsemäs portti (Seventh Gate, 1994). Suom. Jukka Nyman. Otava, 2000.[a]
  • Kaikkeuden kivi:
    • Pimeyden kaivo (Well of Darkness, 2000). Suom. Tero Kuittinen. Otava, 2002.[a]
    • Kadonneen vartijat (Guardians of the Lost, 2001). Suom. Tero Kuittinen. Otava, 2003.[a]
    • Matka tyhjiöön (Journey into the Void, 2003). Suom. Tero Kuittinen. Otava, 2005.[a]
  • Pronssikronikat:
    • Mystinen soturi (Mystic Warrior, 2004). Suom. Mika Renvall. Jalava, 2005.[b]
    • Mystinen tehtävä (Mystic Quest, 2005). Suom. Mika Renvall. Jalava, 2006.[b]
    • Mystinen valtakunta (Mystic Empire, 2006). Suom. Mika Renvall. Jalava, 2008.[b]
  • Lohikäärmelaivat:
    • Lohikäärmeen luut (Bones of the Dragon, 2009). Suom. Mika Renvall. Jalava, 2009.[a]
    • Lohikäärmeen salaisuus (Secret of the Dragon, 2010). Suom. Mika Renvall. Jalava, 2010.[a]
    • Lohikäärmeen raivo (Rage of the Dragon, 2012). Suom. Mika Renvall. Jalava, 2012.[a]

Suomentamattomat teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huomioita
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap aq ar as at au Margaret Weisin kanssa
  2. ↑ a b c d e f g h i Laura Hickmanin kanssa
  3. ↑ Mary L. Kirchoffin kanssa
  4. ↑ Curtis Hickmanin kanssa

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Kaakkurinniemi, Hanna: Margaret Weis ja Tracy Hickman, s. 201-207. (Teoksessa Sisättö, Vesa (toim.): Ulkomaisia fantasiakirjailijoita) Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu, 2003. ISBN 951-692-539-1
  2. ↑ a b c d e f g Tracy Hickman: My History Hickman Official Fantasy Website. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h 30 Years of Adventure: A Celebration of Dungeons & Dragons, s. 62-71. Renton: Wizards of the Coast, 2004. ISBN 0-7869-4078-6 (englanti)
  4. ↑ Clute, John & Grant, John (toim.): Encyclopedia of Fantasy. Määritä julkaisija! Margaret Weis. (englanniksi)
  5. ↑ List of Winners Academy of Adventure Gaming Arts and Design. (englanniksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Little, Denise & Weis, Margaret & Hickman, Tracy: Realms of Dragons: The Universes of Margaret Weis and Tracy Hickman. HarperCollins Publishers, 1999. ISBN 9780061052392 (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tracy Hickman.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tracy_Hickman&oldid=22761496”